Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Sanalla sanoen, Himmi oli tuommoinen kirkkaasti säihkyvä salama, jonka häikäisevää loistetta mielellämme kaukaa ihailemme, mutta Herra varjele joutumasta lähempiin tekemisiin sen kanssa! Paitsi sitä oli tyttönen tottunut ihailemiseen, ja nuoremman ihailijan puutteessa tyytyi hän Meyeriin, jonka lauseita hän aina, kahdeksannen käskyn mukaan, koetti "parhain päin kääntää."
"Eipä erityisiä, armas Himmi", lausui Kalle ja kääntyen Loviisaan päin lisäsi hän: "tiellä tapasin vaihdokkaan molempine isinensä ja hän näytti minusta niin kummalliselta, kuin olisi maansa myönyt ja rahansa syönyt". "Eihän tuo ihme olekaan, kun hän, poikaparka, ei ole ollut terveenä pitkiin aikoihin", sanoi Loviisa ja jätti Kallen selittämään Himmille: "mikäs olento se vaihdokas on?"
Siihen iloon todistajaksi joutui Loviisakin, joka nähtyään Kallen tulevan, oli kiiruhtanut saliin. Yleinen hämmästys, Kallen anteeksipyynnöt, Himmin anteeksianto ja vallaton sormen pudisteleminen Loviisalle seurasivat toisiansa, kuin vesipisarat rankkasateella. "Vai niin ne ovatkin asiat," sanoi Himmi, "etkä sinä, Loviisa-kulta, ole virkkanut minulle mitään?"
Ei linnan juhlasali ollut paikka, miss' olimme, vaan luola luonnonluoma, hämärä, himmi, rosopohja.» Lausuin ma ylös noustuani Mestarille: »Tään ennen kuin ma jätän kuilun, poista minulta harha sekä haasta hiukan! Miss' on nyt jää? Kuinka tuo nyt päälleen noin keikahti? Ja kuinka on niin äkin Aurinko illan aamuks saada voinut?»
Hänen olikin jokseenkin helppo kärsiä, sillä ihmeekseen hän huomasi, ett'ei hänen sydämensä, vaan paremmin hänen ylpeytensä, ollut loukattu. Sillä kannalla olivat asiat Sormulassa, kun tytöt muutamana päivänä istuivat salissa. Tapansa mukaan tuli Kalle heidän luoksensa ja Himmi uteli: "kuuluuko kylälle mitään uusia?"
"Arvattavasti niitä oli neljäkymmentä, vaikka en minä heitä niin tarkoilleen muista". Kalle ei tarkoilleen muistanut edes, missä ja milloin moinen kuningas oli hallinnutkaan, vaan oli liian ylpeä tunnustamaan sitä. "Niin neljäkymmentä niitä oli, nyt minäkin sen muistan", lausui Himmi ja rupesi ihmettelemään, miten tarkka muisti Kallella oli ja miten vaatimaton hän kuitenkin oli.
Sormulan herra huomasi, mitä tyttärensä teki ja säihkyvin silmin hyppäsi hän tytärtänsä Jerikosta erottamaan. "Loviisa, Loviisa", karjui Sormulainen, melkein tuhkaharmaana kasvoiltaan, "ettes häpeä syleillä tuommoista roistoa tässä isäsi ja sulhasesi silmien edessä!" Himmi katsoa tuijotti punehtuen Kallea, joka myös oli tavattoman punainen.
"Hyvän karjapihan ja oivallisen talouden hoitajan minä kyllä Loviisasta saan, mutta aatteles miten hän käyttäytyisi, jos esimerkiksi joutuisi piispan salonkiin Turussa, jossa minulla oli kunnia olla, sillä isäni on piispan sukua. Hävetä minä saisin silmäni korvani täyteen; mutta Himmi liehuisi siellä, kuin kotonaan", mietti Kalle.
Kalle puolusti morsiantaan ja sanoi asian vielä oikeastaan olevan salassa, vaikka hän ei ollut kainostellut vanhaa isällistä ystäväänsä ja opettajaansa Meyeriä. Tästä edeskin päätettiin sitten vielä asiaa pitää salassa, kunnes se syyspuoleen, Loviisan päivillä, julastaisiin, vaikka Himmi ensin katsoi Loviisalle kohtuulliseksi rangaistukseksi sen, että asia tulisi ilmi.
Erittäin hurmaavaa oli Kallesta kuunnella, kun Himmi hopeanheleällä äänellä kertoi muinaisista ritareista ja kuninkaista, joiden nimiä ylioppilasparka ei ollut edes unissaankaan nähnyt, sitä vähemmän ilmisissään lukenut tahi kuullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät