Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Nyt vasta tunsi Jeriko itsensä oikein yksinäiseksi ja hylätyksi, sillä Sormulaisen käytös osotti selvästi, mitä sekä Loviisalla, että hänellä oli edessä, kärsimystä ja tuskaa. Katkerammalta, kuin ensin, tuntui nyt Jerikosta rukkiukon kuolemakin, joka oli ollut syynä Loviisan tunteen purkaukseen.
Sormulan herra huomasi, mitä tyttärensä teki ja säihkyvin silmin hyppäsi hän tytärtänsä Jerikosta erottamaan. "Loviisa, Loviisa", karjui Sormulainen, melkein tuhkaharmaana kasvoiltaan, "ettes häpeä syleillä tuommoista roistoa tässä isäsi ja sulhasesi silmien edessä!" Himmi katsoa tuijotti punehtuen Kallea, joka myös oli tavattoman punainen.
Paimenelämä oli Jerikosta kadottanut paljo suloansa sittenkuin hän oli tutustunut rukkiukon kanssa ja aina nähtiin hänen siitä pitäen ajavan karjaansa Mayerin mökille päin, sillä hän väitti siellä olevan paremmat karjanlaitumet, kuin muualla.
"Hän, veikkonen, elää viulullansa ja jos ei sen kautta varoja kokoontuisikaan, ei sekään suuria haittoja tee, sillä minä jätän kaikki rihkamani hänelle; ja jos et sinä, kuolemaani ennen, saa Sormulaa velattomaksi, niin tulee Jerikosta Sormulan perillinen, vaikka hän tytärtäsi ei saisikaan. Sinulle en näet aio jättää äyriäkään: nyt tiedät sen, tee siis kuin tahdot."
Nopeasti kului Jerikosta aika, sillä Meyer-ukko oli sanoillansa sytyttänyt hänessä uutta toivoa ja huomauttanut kaikenmoisia pikkuseikkoja, jotka todellakin näyttivät vahvistavan hänen sanojansa. Viimein lähti vanhus Sormulaan ja kärsimättömän kauan hän siellä viipyikin.
Meyer lohdutteli siellä kasvattiansa parhaan mukaan ja sanoi jo aikoja sitten huomanneensa tytön pitävän Jerikosta enämmän, kuin Kallesta. Hän lupasi paitsi sitä ottaa asiasta selon ja sanoi arvelevansa Loviisan lähteneen lemmen vesiä purjehtimaan tuulen mukaan, kysymättä neuvoa sydämensä kompassilta.
Jerikosta tuntui ystävän kuoltua puoli hänen omasta itsestään olevan poissa. Nyt ei vaihdokas enää viihtynyt Tukholmassa, vaan pyysi ja sai eron virasta. Matkoille paloi hänen halunsa, sillä tuntemattomissa, vieraissa ja vaihtelevissa oloissa luuli hän paremmin, kuin paikoillaan voivansa viihdyttää suruista sydäntänsä.
Tavallansa onnistuikin se, sillä kokonainen susiperhe saatiin päiviltä pois, "mutta Jerikosta ei nähty vilahdustakaan", selitti susivouti Annille. "Muutoin arvelen minä", sanoi hän vielä, "että sudet ovat pistäneet pojan poskeensa". "Jumala varjelkoon!" huudahti Anni.
Siellä kutsui hän herran kahdenkeskiseen ja kauan he sitten keskustelivatkin Jerikosta. Kovin ällistyi Sormulainen alussa, kun rukkiukko aivan peittelemättä ilmotti tulleensa kosimaan Loviisaa kasvatillensa. "Varmaan olet sinäkin huomannut, että tyttäresi ja pappilan Kallen välillä on ollut yhteisiä tuumia, mutta se on ollut molemmin puolista erehdystä", lausui Meyer.
Lähteellä eli kaivolla, jonka vesi juoksee kalliosta, lienee nimensä siitä, että Jesuksen apostolien arvellaan hyvin luultavasti juoneen siitä jollakin tai joillakuilla vaelluksillaan. Meidän istuessamme yksinkertaisessa majapaikassa ja nauttiessamme silloista limonaadiamme kokoutui sinne yhä useampia matkustavaisia, jotka olivat joko paluumatkalla Jerikosta tai menossa sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät