United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !


Koitti viimein tuo surullinen lähtöpäivä ja Jeriko tunsi oikein iloitsevansa siitä, kuin Kalle nyt tulisi Loviisan seurasta erotetuksi. Iltasella meni hän järven rannalle kävelemään ja odottamaan Kallea, joka oli sieltäpäin tuleva. Jeriko istahti kivelle ja tuumaili pyytää Kallelta anteeksi, kun hän oli iloinnut ystävänsä poislähdöstä.

Nyt hän ei siitä välittänyt, sillä hän oli päättänyt syöksyä suoraan kohtaloansa kohden, vaikka tuolla sydämen pohjalla särisi niin kummallisen ilkeästi, ikäänkuin olisi siellä joku kieli katkennut. Mietitti Kallea kuitenkin vähän, kun piti tarttua Reetan oven ripaan, mutta ikäänkuin sisällisestä pakosta ojentui käsi ja ovi aukesi.

Laukkalan molemmat piikatytöt olivat kerran siitä seikasta riidellessään olleet ihan tukkanuottasille joutua. Se on aivan totta, sillä Laukkalan muori oli riidan omin korvin kuullut ja kertoi sitte lukkarin Reetalle esimerkkinä nykyajan nuorten jumalattomuudesta. "Niin, niin! Kyllä ne aina edessäpäin Kallea haukkuvat", arveli muori, "mut ei sitä uskoisi mitä kuitenkin mielessä on.

Se on tietty. Maiju. Niin no, se oli nyt sillä viisiä että en minä aina ole Kallea tuntenut, sillä hän Ei, en minä sentään Lyyli. Noo? Maiju. Niin, sillä hän tuli tänne vasta kesällä.

Siinä ei ollut sitä arkuutta, joka aina ennen oli Esterissä herättänyt sääliä, vaan se oli varma, avonainen, järkevä ja melkein iloinen. Nuo pyöreät, harmajat silmät näyttivät nyt kauniilta. Aivan kuin itsekseen sanoi Esteri: »Minä en ymmärrä sitä Katria!» »Hän rakasti Kallea», sanoi Juho niin tyynesti ja sävyisästi, että Esteri kerrassaan kiihtyi, nousi uudelleen kävelemään.

Sellaisia kohtauksia tapahtui usein, ja ne päättyivät tavallisesti siihen, että Kalle sai kupin sikuritonta kahvia. Mutta kellon päällisrahoja hän ei saanut. Vaan siinä teki Liisa tyhmästi, kun vertasi Kallea lehmään ja heidän molempiin kelloja toisiinsa. Eräänä päivänä, kun tulin kylästä kotiin, oli koko pappila kuohuksissa.

Riitta tuntui nyt hänestä olevan liian korkealla, ja melkeinpä näytti siltä kuin tyttö itsekin olisi tahtonut Kallelle sitä huomauttaa. Eihän hänellä nyt edes ollut päällänsä tuota esiliinaakaan, vaikka olihan hän luvannut sitä aina nuorten kisoissa pitää. Selvästihän sitä paitsi näkyi koko tytön olennosta, että hän tahtoi vältellä Kallea.

Paras kammari annettiin hänen haltuunsa, ikkunaan pantiin valkoiset verhot ja uusia huonekaluja teetettiin. Niin oli sitten komea, kuin herraskammari ainakin. Kesäluvalle häntä silloin odotettiin. Hän oli päässyt viidennelle luokalle ja emäntä laski, ettei siihen olisi kuin seitsemän vuotta korkeintaan, kun Kallea papiksi vihittäisiin.

Ukko Swartin seisoessa siinä sanattomana ällistyksestä tulivat lukkari, herra Suhr ja ukko Witt sisään. »Katsokaas vain», sanoi ukko Swart, osoittaen piipullaan Kallea, »katsokaas, kuinka se poika on laittanut itsensä koreaksi!» »Niin, naapuri», sanoi ukko Witt tyytyväisen näköisenä, »myöntää täytyy, että kyllä hän ymmärtää pukea itsensä hyvin aina.

MIINA. Olihan se. ROOPE. Minä luulen, että te noin tavaksenne usein härnäilette Kallea täällä kotosalla. MIINA. Ph! Kukapa häntä! ROOPE. Se olisikin väärin. Kalle on hyvä poika ja teillä on hänestä suuri apu kotiaskareissa. Sinulle se on äkeissään, eikä muille. ROOPE. Minulle? Mistä sitten? Ilman vaan. ROOPE. Tuosta äskeisestä niin MIINA. Johan nyt! Eikö mitä.