United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt ne mitattiin jyvät ... kaksitoista kappaa ... sen verran sitä pienestä mökistä, sanoi Matti, kun oli tullut sisään ja istuutunut oven suuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin. Matti istuu peremmäksi onhan täällä tuolejakin Kyllä minä tässäkin. Täss' olisi piippu ja tupakkaa on tuolla. Rovasti toi Matille piipun ja neuvoi tupakka-astian kakluunin reunalta.
»Mutta ... mutta ... mikähän J sen nimessä nyt on ta-pah-tu-nut?» huusi emäntä aamulla, kun tuli jo kolmatta kertaa Santraa herättämästä ja nyt oli vihdoin mennyt luttiin, jossa oli löytänyt Ellan kihlat hujanhajan arkulle heitettyinä eikä tyttöä ensinkään. »Mitä, mitä nyt sitten on tapahtunut?»
Mene aittahan mäellä, Siell' on kirstu kirstun päällä, Arkku arkulle yletty, Aukase parahin arkku, Kimmahuta kirjakansi, Ota kuusi kulta vyötä, Seitsemän sinihamoista, Sio silkit silmillesi, Katso kullat kulmillesi, Pane päällesi parasta, Kaunehinta kaulallesi, Ripeintä rinnoillesi, Valkeinta varrellesi; Tulet aitasta tupahan, Sukukuntasi suloksi, Heimokunnan hempiäksi, Menet kirkkohon kukaksi; Nuo sulhot sua kysyvät: "Kenen kukka, kenen neito, Kenen morsian mokoma?"
On jo melkein pimeä, tuskin näen mennä arkulle, mutta menen sittenkin. Tavallisesti minulle tämmöinen saalis jo riittää, mutta otamma heitä nyt talven varalta minkä saan; jää niitä sinne sittenkin satoja kutemaan: ja onhan niitä istutettu ja hoidettu tässä koskessa muidenkin varalle.
Taiteilija istui hänkin vanhalle madonpanemalle götiläiselle arkulle ja kurtisti ja repi rikki kulta- tai hopea-langat kalliissa ja kuluneessa silkkikankaassa, joka oli heitetty kalliille ja madonpanemalle kirstulle. Kenelm katseli taiteilijaa, ja hänen huulensa, joilla ennen näkyi teeskennelty ylönkatse, puristettiin nyt yhteen.
Välistä menee koskelle kiihkeänä, joka jänne vireessä ja nivelhermot kihelmöiden, välistä taas välinpitämättömästi: otan, jos annetaan, ei tuolla niin väliä. Tallustelin tuhat kertaa tutun tien Välisuvannon arkulle. Lapoin laiskasti siimaa pari vavan pituutta ja heitin. Pyydys teki kaarensa ja tuli tyhjänä takaisin.
No, eipä nyt ole Elviiralla toivoa Karihaarasta. Onko se Sihvonen? SIHVONEN. Eikö Elviira ollut minua tuntea? ELVIIRA. Minkä vuoksi Sihvonen on minulle noin ylpistynyt? SIHVONEN. En minä ole Elviiralle ylpistynyt, en toki. Sanotaan päivää oikein kädestä pidellen. Ja istutaan tuohon arkulle. ELVIIRA. Hilmalleko Sihvonen on suuttunut? SIHVONEN. En minä suuttunut ole, mutta muuten ylpistynyt.
Niitä makaa nyt rannalla rivissä neljä melkein samankokoista ruskeata venkaletta, painaen yhteensä noin 20 kiloa, otetut 1-1/2 tunnin kuluessa. Saaliin puolesta voisi jo riittää, mutta minun tekee mieleni vielä nähdä, kuinka kauan näitä pitoja kestää, ja minä menen vielä kerran arkulle, hiihdätellen melkein pilkkosen pimeässä sinne viepiä puita myöten.
Kai oli niin, että juuri silloin oli ollut perhosten nousu pohjasta ja niiden parveilu ilmassa ja veden pinnalla, vaikken niitä huomannut, enkä niistä silloin vielä olisi ymmärtänyt mitään päätelläkään. Kun palattiin arkulle, oli venheen pohjalla kuinka monta lienee ollutkaan, ehkä kymmenen, ehkä kaksikymmentä, näitä luomakunnan kaikkein kauneimpia, herttaisimpia, herkullisimpia tuotteita.
Kun kaikki pojat olivat kahmaloillaan kolmasti heittäneet multaa arkulle, otettiin lapiot ja täytettiin hauta kukkuroilleen. Sitten Antti pystytti haudan päähän ristin, johon oli aistikkaasti leikannut sanat: »Tässä lepää talon vanha emäntä Maria Kovalainen.» Sanojen alla oli syntymä- ja kuolinvuosi ja vuosilukujen sisällä päivämäärät.