United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaimon panin käymään edessäni katuja myöden ristin rastin, sekä rantaa myöden laivaston ohitse. Jälkeen puolen päivän olin tanskalaisessa laivassa, joka oli tuonut 399 tynnyriä rukiita. Minä ostin 8 kappaa, kysyin koska laiva taas aikoi lähteä ja mitä tietä, "Utön tietä", vastasi laivuri.
Kekseliäässä päässään hän mietti jo keinoja, miten tätä uutta kasvia olisi Isokyrössä ruvettava viljelemään; sentähden hän tahtoi päästä selville viljelystavasta. Silloin tarjosi kreivitär hänelle puolen kappaa siemeneksi, ja toimitti niin, että hän illallispöydässä itse sai koetella tämän amerikkalaisen juurikasvin oivallisia ominaisuuksia.
"Olenpahan talonpoika V:n pitäjäästä; pääasia on vaan, että saan maksun edestä mitä olen pyytänyt?" "Johan olen sanonut, että saatte, mutta mitä teidän hevosellenne pitää antaa ruoaksi?" "Kaksi kappaa kauroja tällä kerralla." "Niitä ei ole meillä; halla pani kaurat tänä vuonna, ja vanhoja ei ole." "Ohria teillä on?" "On." "No antakaa niitä sitten pari kappaa!"
Kupillinen mieheen, kyllä se pian loppuu", kehotti Aappo, otti puolen kannun vetosen vellikupin leu'oilleen, eikä hellittänyt ennenkun se oli pohjaan juotu. Muutamat miehistä tekivät samoin, toiset empeilivät. "Mitä sitä turhaa hätäilee", kehoitti Aappo, "eihän mies koskaan ole niin täynnä, ettei syönnin päälle voi kappaa perunoita syödä. Velliä!"
Kun vihdoin kaikki ohramme saimme puiduksi, niin oli niitä yksitoista tynnyriä kaksikymmentä kappaa. Olihan siinä rieskaleivän ainetta kahdelle hengelle, ja kun vielä tuli perunoita lisäksi useita tynnyreitä, niin voimme sangen tyytyväisinä ajatella mennyttä kesää ja levollisesti odottaa lähestyvää talvea. Mieron tiellä kuleksija.
»No missä sitten on tilanhoitaja?» tiedusteltiin minulta edelleen. »Kolme päivää sitten hän lähti kuljettamaan kartanon jyvävarastoa Savonlinnaan». »Ah, tshort, sen sinä hirtehinen valehtelet! Eikö kartanossa sitten muka olisi jyviä jäljellä?» »Enpä luule montakaan kappaa olevan, ja mitä on, ovat ne kernaasti vierasten käytettävänä.»
Eräänä kylmänä helmikuun päivänä läksi Silja kenenkään tietämättä noutamaan vettä kaivosta. Inkeri huomasi hänen menneen, vasta kun kuuli kaivon vintin narisevan. Heti kiiruhti hän ulos. Jo ovea Avatessaan näki hän suden laukkaavan Siljaa kohti. Silja, Silja, huusi hän niin kovasti kuin jaksoi susi tulee, susi tulee! Mutta eihän Silja parka kuullut. Hän vain nostaa hinasi kappaa kaivosta.
Siinä syntyi pieni kilpailu kuin huutokaupassa, jossa miehet toinen toistaan kiihoittelevat: Minä annan häkin heiniä, kun itse hankkinee lehmän! Minulta saa kesälaitumen. Kun se hänelle kelvannee, niin hakatkoon meidän maalle kasken! Eiköhän suostuttaisi siihenkin, että saisi kantaa kapan talosta ja kaksi parhaasta? Ja mökkiläisiltä puolen kappaa kultakin ... vai mitä ne miehet arvelevat?
Vastaamatta Sannan kysymykseen, jatkoi Pekkolainen ikkunasta ulos katsellen: "Niitä elätettäviä karttuu vaivais-hoidon niskoille niin, että lopuksi ei tässä saa muuta kuin riihestäpäin ajaa viljansa vaivais-makasiinille ... laiskain elättämistä varten." Sivumennen sanoen, hän itse vuosittain maksoi vaivaisten varastoon 7 kappaa ohria ja 7 rukiita. Sanna ei jaksanut puhua mitään.
Lapsia oli Metsämaassa kuusi, vaan ne olivat vielä nuoria, vanhin 18, nuorin 7 vuotinen. Appiukon nuoruudessa kylvettiin Metsämaassa puolen tynnyriä ja kaksi kappaa, ja kaskeen kappaa neljätoista. Nyt kylvettiin viisi kappaa, väliin kahdeksan kaikestaan. Muutamia vuosia takaperin saatiin pellosta viisi tynnyriä. Nyt kuorittiin petäjät pellon ympärillä leiväksi.