United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta hän tuli luokseni, otti molemmista käsistäni kiini ja sanoi varsin lämpimästi: "Se ruusunnuppu, jonka näin Giljellä, on todellakin kukaksi puhjennut! "Luulin hiukan punastuneeni, sillä tiedänhän, että hän se juuri oli, joka pani alkuun minun matkani tänne. "Senlainen olento on harvinaista; käytöstapa niin vapaata ja suoraa!
Sentähden hän jumalain neuvon ja tahdon mukaan häntä muutti kukaksi, siksi kukaksi näet, jonka ihmiset tästä syystä kutsuivat päivän kukaksi. Mutta lempeänsä ei Klytie uudessakaan muodossaan unhottanut, se kun oli muuttunut hänen koko olennoksensa.
Saan ma riunasen rahoa, Puolentoista polttinaista; Ostan ylpiät yliset, Aivan ankarat alaiset, Ostan uuet ummiskengät, Silkkiset sukan sitehet. Sitte kuulun kukkasena, Hopiaisena heläjän, Menen herran heinämaalle, Heinämaalle mansikaksi, Tahi kirkkohon kukaksi.
Ei hän milloinkaan ottanut vastaan, kun hänelle tarjosimme jonkun leipäpalan tahi jotain muuta. Olikohan häntä siitä joku kieltänyt? Tahi itsestäänkö hän tarjoomisemme epäsi? Me sanoimme häntä kärsiväksi kukaksi. Sentähden kun maisteri Biljer puhui siitä, tiesimme me, että hän sillä tarkoitti hiljaista, ahkeraa, nälistynyttä, avojalkaista tyttöä hautakummulla.
Unissa toi hänelle usein Reinhold kummallisia piirustuksia taiteellisiin kuvauksiin, joihin oli Roosan muoto ihmeellisesti kuvitettu, milloin kukaksi, milloin siivelliseksi enkeliksi. Mutta niistä puuttui aina jotain ja hän huomasi Reinholdin unhottaneen Roosalle tekemättä sydämmen, jonka hän piirusti lisäksi.
Tätini, jota hän yhä enemmän lähestyi, nimitti häntä aina Pikku Kukaksi, ja Miss Lavinian elämän ilo oli, että hän sai palvella Doraa, kähertää hänen hiuksiansa, tehdä koristuksia hänelle ja pidellä häntä niinkuin hempu-lasta. Mitä Miss Lavinia teki, teki tietysti myöskin hänen sisarensa.
Kaisu oli mennyt tuvasta pois, sillä toinen vieras oli heti Kokkolaisen mentyä sanonut: »Ei tämä se tytär ole, jota kumppanini omaksensa tahtoo. Eikö täällä toista ole?» Vaan kuultuansa, että ei toista tytärtä ollutkaan, sanoi hän taas: »Muistaakseni kumppanini häntä nimitti Kuuselan Kukaksi.» »Se oli Lyyli!» huudahti Kaisu ja hiipi sitte pois tuvasta. Juuri silloin tuli Kokkolainen sisälle.
Suu oli kuin itse Afroditeen luoma; kädet ja jalat olisivat taiteilijankin vaatimuksia tyydyttäneet. Tämmöinen kukka Elsaa nimitettiin hänen erinomaisen kauneutensa vuoksi Karjalan kukaksi kasvoi tähän aikaan Karjalan sydänmaassa.
Mutta Pohjanlahden rantamökissä löytyi toinenkin olento, joka vielä voimakkaammin johdatti Mikin askeleet sinne siellä oli silmäpari kirkkahampi kuin tyyni merenpinta, siellä oli posket hohtavammat kuin aamurusko, siellä oli Mikin lapsuuden leikkikumppani, kraataritädin kahdeksantoistavuotias sorea Lyyli. Hän oli seudun ihanin neito, ja häntä nimitettiinkin »Kuuselan Kukaksi.»
"Minä ajattelin aina saavani hänelle sydämmellisimmin ystävyyttäni osottaa". "Vasta kadotettuani tiesin, mitä todellakin menetin". Myrkkynuolia ovat nuo sanat, joilla julma kuolema meitä haudan ovelta ampuu. Miten paljoa rikkaammaksi ja onnellisemmaksi tulisikkaan perhe-elämämme ja ystävyytemme, jos jokainen ilmaisematon rakkaudentunne saisi kukaksi puhjeta ja teossa osottautua!