Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Mutta kun kaattu jo kaikk' oli Troian sankarit parhaat, monta akhaijia kaatunut myös, moni henkihin jäänyt, tuottanut Ilionin periturman kymmenes vuosi, laivoin jälleen matkanneet kotimaille akhaijit, niin jopa murskata päätti Poseidon kanssa Apollon muurin, vyöryttäin joet vuolaat kaikki sen kimppuun, rinteilt' Idan jotk' alas virtaavat meren helmaan: vyöryi Rhesos, Heptaporos, Rhodios ja Karesos, Aisepos sekä Grenikos, Simoeis ja Skamandros 21 myös jumalainen, joihin miest' oli vierinyt monta heimoa sankarien, kypäröitä ja kilpiä kyllin.
Kunnostauvia näät useampia jää kuni kaatuu, vaan tuhoansapa maineeton ei väistyjä vältä." 564 Virkki, ja ottelemaan urot kiihtelemättäkin kiivaat kuulivat häntä ja varjelivat kuin vaskinen seinä laivoja, vaan väki Ilionin sai intoa Zeulta.
Kirves päin kypärää kävi kantaan jouhisen töyhdön, kaarehen harjakkeen, mut Peisandros nenän juureen otsaan iskun sai; kovin ruskui luu, veri roiskui, vierivät jalkoihin heti silmät tanteren multaan; maassa hän vääntelihen. Vaan ryntääseen jalan polkein hält' asun riisti ja riemuiten huus Atreun poika: "Tottapa näin eroatte te luota akhaijien laivain, ilkiöt Ilionin, ikivimmaiset, verenahneet.
Vastasi toimelias talon kaitsijatar, sanan virkkoi: "Hektor, käskyäs noudattain toden sulle ma virkan. Ei kälyn luon' ole, ei natonuorikon viehkeäverhon, ei pyhätössä Athenen hän, jumal-impeä ylhää kaunispalmikkoin kera palvoen iliotarten; suureen Ilionin meni torniin, kun hädän kuuli uhkaavan urojamme, jo voittavan aivan akhaijein.
Murtelen, myllerrän rivit eestäni, eik' ilo liene joutua yhdenkään liki peistäni iliolaisen." Noin hän kiihtäen huus. Väkeänsäpä loistava Hektor kiihteli raikuvin äänin, Akhilleun aikoen kimppuun: "Ei, urot Ilionin, tule peljätä Peleun poikaa! Suusota multakin syntyä vois jumaloitakin vastaan, keihäskiistapa ei, väkevämmät on näät ikivallat.
Kuin joku kuoloton suo merimiesten toivoman tuulen, kun silovartisin airoin mert' ovat melkeän matkan aavaa vellonehet ja jo jänteret uupumus herpaa, noin iloks Ilionin väen vartovan ilmeni urhot. Kaasi Aleksandros jo Menesthion, jonk' oli taatto valtias Arnen Areithoos, sotanuijahan nopsa, kantaja kaunissilmäinen taas Fylomedusa.
Taapäin viskaten pään sepä ryöstäjätään puri rintaan kaulan alle, ja tuskissaan sen kotka jo päästi maahan kouristaan, ja se kirposi joukkojen keskeen, kotkapa kiljuen kiiti nyt pois kera viimojen vieväin. Kammostui urot Ilionin, kun kirjavan käärmeen keksivät keskellään, Zeun, aigiinkantajan, enteen.
Karttava ei manan kolkkoja neitoja ollut, korskana vaunuillaan, hevosillaan laivojen luot' ei kääntyvä jälleen Ilionin avotuulisen turviin; saarsi sit' ennen näät hänet karsas kohtalo, iski peitsell' Idomeneus, jalo aaluva Deukalionin.
Käske istumahan väki Ilionin sekä kaikki akhaijit, itse akhaijein uljain mies sinä kanssasi haasta tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen; 51 eip' ole kuolla sun viel', ei kohtalos täyttyä säätty; kuulin sen jumaloilta ma juur' ikiaikahisilta."
Kansaa tuon sinä suosit nyt, kera meidän et muitten miehiä Ilionin koe korskia kurjahan surmaan sortaa, lapsiakin sekä vaimoja myös valioita."
Päivän Sana
Muut Etsivät