Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Teitä jo muitakin vain kotimatkaan hän muka neuvois suoriamaan, sill' ettepä kai näe sortuvan koskaan korkean Ilionin; käsin suojelevin sitä varjoo Zeus isä kaitsevasilmä, ja rohkeat Troian on miehet. Noin hän virkki; sen vahvistaa kera-ollehet voivat, Aias, kumpikin airut myös, urot mieleväneuvot.
Virkki ja jälleen istuutui, vaan nyt jumalainen nousi Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, lausui siivekkäät sanat vastaan singahutellen: "Antenor, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, 357 muuten muuta ja oivempaa toki keksinyt oisit; vaan vakavissasi jos sinä tottakin moisia haastat, silloin taivahiset älyn vieneet sult' ovat varmaan. Nyt minä myös puhun Ilionin hepourhojen kuullen.
Vaan minun älköön silmäni koskaan Ilionin soraks sortuvan nähkö; Hadeen kartanohon täält' olkoon matkani ennen!"
Korkeit' Ilionin tuli muureja kohti he rientäin kurkuin kuivunehin, pölyss' ylt'yli tanteren poikki, keihäin kinterehillä Akhilleus, riehuva vimma rinnassaan, himo saavuttaa urokunnia kuulu. Korkeaporttisen vallanneet ois Troian akhaijit, vaan Antenorin poian Agenorin Foibos Apollo, uljaan, kuulun, sai urotöille jo yllytetyksi.
Niin monin verroin suuremp' on luku, luulen, akhaijein miehiä Ilioniss' asujoita; mut näill' apunansa kaupungin monen kansaa, miest' on mittavapeistä, jotk' yhä vastustaa väkevästi ja toivoni torjuu, että ma Ilionin talokauniin kaatava oisin.
Siis sinä laivain luo iloks astu akhaijien kaikkein, heimosi ennen muita ja kaikkien ystävieskin; ruhtinaskaupunkiin Priamon minä käyn ilahuttain miehet Ilionin sekä vaimot laahovavaipat, temppelitarhaan jotk' ikivaltoja kiittäen kertyy.
Emmepä istua saa elon ilmoill', ystäväpiirist' eempänä, neuvoja suunnittain, sill' ankaran surman suu minut nieli jo, jolleka soi minut syntymä alttiiks; säättypä sullekin on, jumalainen Akhilleus, kuoloon vaipua Ilionin ikikuulujen muurien alla.
Myös Priamos jalo nouttakohon valaliittoa itse laatimahan, kosk' ei pojat röyhkeät vilppiä viero, ettei vain vala, kuulema Zeun, tihutöin riku riettain. Ainapa miesten nuorempain on häilyvä mieli, mutta kun vanhus on, ees sekä taapäin katsova, myötä, silloin oikein käy, mik' on kumpaisellekin kohtuus." Virkki, ja riemastui väki Ilionin ja akhaijit, loppua toivoivat he jo näät sodan surkeudelle.
Syöksy jo porttien puhki ja suurten muurien sinne, niele jo vain Priamos, pojat myös isän myötä ja kansa Ilionin ihan kaikki, se kai vihas ehkäpä viihtäis! Tee mitä tahdot siis, tämän koommin tää erimieli meit' ei riitaan saa, sodaks ei tule sulle ja mulle.
Eip' ole muureja kaupungin, ei torneja tässä suojaa suomaan, tarjoamaan apuvoimia taistoon, vaan avokentäll' ahdistaa päin merta jo meidät kaukana syntymämaast' urot Ilionin sopavälkyt. Siks apu vain käsivarsiss' on, ei velttoudessa." Virkki ja peitsellään vihamiest' uros uhkasi vimmoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät