United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varsa kun terhottaa pää pystyssä ja katselee alas, emä ei jouda jyrsinnältään.» Tuossa on korkean rinteen peitteenä synkkä korpi, sekaisin kookasta, keltakylkistä petäjää ja korkealatvaista ukkokuusta lupottavine lehvineen, joissa riippua haapsottaa pitkä vaalahtava naava. Haamoittaapa siellä täällä ijäkäs ja jykevä honka kaljuna ja harmaana pinnaltaan.
Amrei, joka tämän oli kuullut, ajatteli jälleen: "Niin, tuommoinen elukka myödään pois emältään, ja emä sitä tuskin tietää: ja kuka rahat maksaa, sen oma se on; vaan ihmistä ei voi ostaa, ja päitsiä ei ole sen päässä, joka ei tahdo. Ja tuolla tulee nyt uudistalokas hevosineen, ja suuri varsa hyppii sivulla. Pian panevat sinutkin valjaisin. Kenties myödään sinutkin.
Halttuun Jumalan, Juteini, Onnee matkalles osaksi Lykkyy lähtöhös luvattuun Runonjekka reisulleisi. Ota hijestä hevonen Varsa vuoresta valitse Jong' ej jalat jäällä nulja Kaviat räisky kalliolla. Mäne matkahas majoille Työstä turhasta levolle, Jonga varsin vaatimata Olet ottanut etehes. Näitä wanhan Wäinämöisen Lawiasti lausuessa.
Pegasos oli orhinsa oivallinen: hepo siivekäs, saalas Medusan sen, min kaamein joukossa Kauhutarten oli katse ihmisen vaivaa varten; kun Perseus hakkasi häneltä pään, Pegasos sai syntynsä verestä tään, oli varsa vauhko se pelon ja kauhun, oli sälkö säihkyvä tulen ja sauhun, kuin kiro hän kiisi, kuin leimaus lens, yli kuoleman kuin elon kuilujen ens, oli ratsuna rajaton, riihaton hänet hillitä tais toki Bellerophon.
He, heponi he, huusi hän pysäyttäen hevosensa ja taakseen katsoen, mutta pystyharja varsa ei ollut takana, vaan oli syrjältä poikennut niitylle. Katos sinua hirtehistä, vai kartanon niityllekö menisit, puhui musta, pörhöpartainen talonpoika kuunnellen suolakeheinän kahinaa, jonka läpi jälkeenjäänyt varsa juoksi pois kasteisilta, hyvänhajuisilta suoniityiltä.
Rentonaan nakkautui hän rekeen, niin että perälauta rasahti... Hyppää kannoille, Pulkkinen! Ja ann' mennä, Olli! Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan täyteen laukkaan. Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi hän, riipaisi lakin päästään ja huitoi sillä taakseen kaaren toisensa perästä, nosti ja laski, ylös ja alas, niin että se toisin vuoroin korkealle kohosi, toisin vuoroin tien viertä hipaisi.
Heti räyhää tuolta ja täältä, Lanta se roiskuelee, avojalkoja nulkkeja laukkaa Huutaen meihin päin, mua nähdessään ilakoivat, Nostain jalkojahan, ja mun yhtyvät ympäri kaikki. Luokseni rohkeemmin tuli yksi ja mekkoa nytkäs, Toinen potkasi vain uhaten kuni varsa, ja kolmas Polviins' iski ja huus, mua nokkelasuisena ilkkuin; Parvipa liikkuva kasveli vain sekä uskaliaammin Luo tuli, paeten taas.
Päivä hämärään jo vaipui, Minä unelmihin jäin: Käten' immen vyölle taipui, Pääni rinnoillensa päin. Ah, kuin armasta! "No varsa! Juokse, ethän seistä saa!" Käten' impi varreltansa Päästi pääni kohoaa. Sydämeni sulaa aivan, Koht' on matka päättynyt. Suutakaan en saanut! taivaan Kadotan! Jo päättyi nyt! KES
Hän ui kuin kalalokki, juoksi kuin nuori varsa, hyppäsi kuin orava. Hän oli leikkien kuningas; ei kukaan heittänyt palliansa paremmin kuin hän, ei kukaan tarkemmin ampunut nuoliaan. Vanhemmat siskot, kumppanit, kaikki rakastivat häntä, sillä hän oli yhtä hyvä kuin väkevä, yhtä tottelevainen kuin rohkea.
Luonnoltankin oli Varsa vielä vallan hyväsävyinen ja vilkkailla silmillään katseli niin ystävällisesti Pekkaa, juurikuin olisi ymmärtänyt, että he molemmat kuuluivat yhteen. Yhteen he kuuluivatkin ja olivat toistensa elämän ilona.