Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Se olikin eri tuohenlähtöä, kun kolmessa viikossa tehtiin koko talon heinä, vaikka Penttilässä on kuusitoista lypsävää, erittäin kymmenkunta päätä joutokarjaa, kaksi täysirahkeista hevosta, yksi varsa ja pari tusinaa lampaita. Mutta Penttilän miehet ne eivät tuntikausia ruokalepoa nukkuneetkaan.
Sitte sinne saatuansa, Toki päästyä perille, Sanovi sanalla tuolla: "Henkeäs hyvä heponen, Huokoas vetäjä varsa, Vatsan kautta vaivaloisen! Kylylöyly löyhäytä, Sauna lämpöinen lähetä, Jossa huono hoivan saisin Avun ange tarvitseisin." Henkäsi hyvä heponen, Huokasi vetäjä varsa, Vatsan kautta vaivaloisen.
Niin hän oli, kuin nuori varsa, joka ensi kerran tuntee silat hienolla säellään; hän pudisti itseään raivoon päästäkseen irti. Mutta siinä kun hän tuumaili karata talosta ja lähteä Nesetiin, muistui hänelle mieleen, ett'ei sinne uskaltaisi mennä. Ei ainakaan, ell'ei varmasti tietäisi Bårdin olevan kotona.
Yläovi aukeaa ja sen nelikulmaisessa hangen kuutamossa varsa näkee kookkaan ihmishaamun, öisen varjon, suitset kädessä. Mutta sinähän se oletkin minun isäntäni, hirnahtaa varsa, iloisesti valveutuen.
Isäntä olutta juopi, varsa varpuja pureepi. Niin kyllä useinkin valitettavasti holhomme omia etujamme, toisen etua muistamattakaan. Itse kiitän itseäni, kun ei muut minua kiitä, itse mä tapani tunnen.
"Minä olen unennäkijä." "Sinäkö?" "Minä. Ettekös sitä ole tienneet?" Harlow huokasi. "No niin. Kävin tässä tuonoin, juuri Pietarin paaston alla, pitkälleni jälkeen puolisen ja nukuin. Siinä sitten on tulevinaan huoneesen musta varsa, ja sekös hyppimään ja hampaitaan irvistelemään. Niin oli musta kuin korppi." Harlow vaikeni. "No?" virkkoi äitini.
Kasvot ja kädet olivat lapsilla puhtaat ja tukat kammatut ja silmät suurena, oudoksuen kun katselivat alussa kuin varsa, joka ahtaasta, pimeästä tallista tuodaan avaralle kartanolle kirkkaaseen päivän valoon. »Prastui, kappusivai», sanoi Vimpari lapsista päästyään ja pisti kättä Nikkilälle, vaan emännälle hän nyyhkäytti päätään sanoen sävyisästi hyvän päivän.
He tiesivät, että hän oli kauan aikaa ollut alamaassa, ja miehet, jotka olivat käyneet arpojansa nostamassa, olivat eilen palanneet kotiin. "Eikös ole komea varsa, Halvar Hejen? Vähä vaan liiaks nuori vielä." "Komea on", vastasi toinen, "kun ei vaan olisi arkaluontoinen?" "Mitä täällä on tekeillä? Huutokauppako pidetään Ola Bergsetin jälkeen?" "Niin, siellä se Bardoni on tuvassa vasaramiehenä."
Siinä oli nyt leveä tie, vaan sitä ei joutanut ajattelemaan. Hirnasi kerran iloisesti ja kirkkaasti. Juoksi, juoksi. Hirnasi toisen kerran. Ja juoksi. Höröstyneenä hän pysähtyi viimein, kun talo tuli vastaan. Katseli ympärilleen etsien äidin mökkiä. Ja kun ei saanut mitään selvää, rupesi hän hirnumaan niinkuin varsa emäänsä kaivatessa.
Mitäpä tuo kyllä liikuttannookaan. Sido, Olli, lyhemmälle tuo marhaminta, ärjäisi herra rappusilta rengilleen. Etkö sinä vielä ole oppinut hevosta kiinni sitomaan? Tprusoh! mitä sinä siinä hypit? Luuletko sinä? Tprusoh! sanon minä. Varsa ei liikahtanutkaan muuta kuin sen, minkä ehdottomasti vavahteli isäntänsä siihen palavin silmin tuijottaessa ja sitä katseillaan hillitessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät