Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Pastori mutisi itsekseen "hm", luettuaan kirjeen ensimmäisen kerran ja luettuaan sen toistamiseen mutisi hän samaten "hm"; sitten nousi hän ylös ja soitti kelloa. "Kuule, Halvar, ota huomenna suuret kiesit ja lähde kaupunkiin neitiä hakemaan", sanoi hän rengille, joka juuri astui sisään. "Tuleeko hän taas kotiin?" kysyi Halvar hymyillen viekkaasti.
Mutta kun hän kosi, tuli ehdoton kielto. Isä, Halvar, katsoi tyttöönsä ja kummastui. "Täytyy kait sinun joku ottaa, sinunkin," hän sanoi, "ja tiukalla pitää, ennenkuin parempi ilmestyy". "Ooh, jos parempi olla pitää, niin tottapa hän ilmestyy," arveli Alfhild. Mutta sen perästä pojat pysyivät etäämpänä. Parasta kun odottaa ja katsoo eteensä, he tuumivat.
Tuohan oli juuri kilpakosija, jota hän puhutteli. "Olisikohan täällä syksyksi poikivaa lehmää." "Taitaa kyllä olla", arveltiin. "Katso sinä vähä hevostani, Halvar, kun minä käväisen tuvassa ja puhun nimismiehen kanssa."
Sitten kuorsasi Halvar liian kovasti maatessaan yöllä tuvassa, aivan Mathildan huoneen alla, niin että hän heräsi siitä, ja kohta täytyi rengin muuttaa heinälatoon.
Kun kirje oli valmis, nousi hän ylös, mutta ovelle tultua pysähtyi hän, käänteli koteloa muutaman kerran kädessään, mutta rohkaisi sitten mielensä ja juoksi alas pyytämään, että Halvar veisi sen postiin. Ylioppilas oli siis joutunut tappiolle. Viides luku. Uusi taistelu. Apujoukot saapuvat. Ylioppilas oli jo iloinnut, luullut päässeensä voitolle, mutta nyt sai hän nähdä suuresti pettyneensä.
Vinnillä kuului melua ja hälinää. Matkalaukkua ja laatikoita kuljetettiin portaita alas, ovia paiskailtiin auki ja kiinni, ja kimakka naisen ääni kuului huutavan: "Halvar, Maria, Nils!" Palvelusväki juoksi portaita ylös ja alas, ja hälinästä ei tahtonut loppua tulla. "Mitä tuo on, kultaseni?" kysyi pastori, kuunneltuaan tuota melua.
Kuinka kauan hän siellä istui ei hän itsekään tietänyt, mutta sitten koputettiin ovelle ja sisään astui hänen vanha ystävänsä Halvar, kirje kädessä. "Tässä on Teille kirje", sanoi hän jääden kohteliaasti seisomaan ovelle, lakki kädessään. "Kirje!" huudahti Aino, ikäänkuin unesta heränneenä, nousi ylös ja juoksi häntä vastaan. "Mathildalta!" huudahti hän iloisesti.
Katsomatta ympärilleen ja sanomatta hyvästiä kenellekään kiiruhti kapteeni hevosen luo niin että kannukset helisivät ja miekka kolisi päällysvaipan alla. Ennenkuin hän nousi rattaille, painoi hän lakin syvemmälle. "No niin, kiitos Halvar! Anna minulle ohjakset!... Tuossa ovat, sen "
He tiesivät, että hän oli kauan aikaa ollut alamaassa, ja miehet, jotka olivat käyneet arpojansa nostamassa, olivat eilen palanneet kotiin. "Eikös ole komea varsa, Halvar Hejen? Vähä vaan liiaks nuori vielä." "Komea on", vastasi toinen, "kun ei vaan olisi arkaluontoinen?" "Mitä täällä on tekeillä? Huutokauppako pidetään Ola Bergsetin jälkeen?" "Niin, siellä se Bardoni on tuvassa vasaramiehenä."
Päivän Sana
Muut Etsivät