Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
"Kyntämistä niin vaikeaksi työksi hoetaan" sanoi kerran pieni varsa "minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä". "Niin toki oletkin", vastasi emo, "kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni". Vaivasen vara vedessä, toisen vaivaisen kylässä, autuahan aitassansa. Katso slku. n:o 71. Vaiva vaaralla eleä, vaiva vaaran liepehellä.
Helenan istuttua kääseihin oli Georg tuskin päässyt hyppäämään ylös niihin, kun maltittomaksi käynyt varsa täyttä laukkaa oikasi suoraa tietä, tekonurmikkojen ylitse, avatulle portille. Georg sai sen hillityksi vasta maantiellä, missä se jo suu auki ja pää kaarena ketkattaen hypähteli eteenpäin vaan mikäli sallittiin.
Hihnaton varsa kiiti kuin myrskytuuli ulos järven jäälle, laukkasi niemen vartta ja sen nenän ympäritse ja kun oli kierroksen tehnyt, heitti tiukan mutkan ja kiisi jyrkimmästä kohti vaaran rinnettä ylös. Jo luuli ajaja tuhonsa tulleen ja viimeisen päivänsä valjenneen; kivet kipenöitsivät ja kaarna puista sinkoili.
Mutta hän näki pian mikä mies sinä olit, ja siunaa sitä päivää, jolloin astui kynnyksen yli, sanoo hän; sillä silloin hän uudestaan oppi ihmiseksi, niin sanoo hän". "Siunatkoon sitten sinua, Liv, Jumala päästäköön hänet synnistä ja kaikesta pahasta. Minä tunsin kerran miehen, joka juoksi kuin kesytöin varsa, mutta sitten " Gunnar haasteli hiljaa itseksensä.
Pois taluta houru eukko! Paturi viepi eukon ulos. Koston kintahat käsissä. Kiitos, laulaja ikuinen, Laulustasi, soitostasi! Hyvästi, anoppi, appi! Kiitos Pohjolan pidoista. Jätä, kultani, hyvästi! Jo on varsa valjahissa, Vartovat sepon kotona.
Raskaalta tuntui Mikosta jättää talo, jossa häntä aina oli kohdeltu ystävällisesti ja jossa hän pienestä pojasta saakka oli palvellut itsensä mieheksi. Ottaessaan jäähyväiset emännältä vierivät kyyneleet alas hänen poskiltansa. Isäntä seisoi tuvan portailla ja katseli kuinka nelivuotias varsa iloisesti tepasteli pihassa. Mikko astui ulos tuvasta. Hyvästi nyt isäntä.
Minä tulen tänne käsityöni kanssa, kun saan lapsen nukutetuksi. Puhellaan sitten kaikkia maailman asioita. Minusta on nyt niin hauska!» Illalla oli Liisa kuin irti laskettu varsa. Hän oli saanut mieheltään kirjeen, jota oli kauan odottanut ja huolehtimaan jo alkanut, kun ei mitään tietoja ollut saanut. Asiat pyörivät taas hyvin päin ja päällekkäin. Niin meni kaikki kuin messinkihöylällä.
Kiitoksia kaikesta, sanoi hän, tarttuen isännän käteen. Hyvästi, hyvästi! Onnea yrityksellesi, ja jos joskus hätä sinua kovin ahdistaa, niin tiedät että olen valmis auttamaan. Mikko oli jo ennättänyt pihan portille, kun varsa huomattuaan hänet hirnahti ja alkoi juosta Mikon perässä, sillä hän oli aina kohdellut hevoisia lempeästi ja ruokkinut niitä kunnollisesti. Isäntä kutsui Mikon takasin.
Kyllä se lysti taitaa tulla tienatuksi, ennenkuin on kolme peninkulmaa lekkastu. Kenenkäs hevonen tuo? Kaunis varsa, vaan siitä paha, kun ei ole minun. Tulevana talvena minä vaihdan laukilla hyvän hevosen. Sanotaan että vaimo on miehen kunnia, vaan on se hevonenkin. Kemiläisen sanaan, että kaikilla on kalaa, leipää, vaan harvalla on hyvää hevosta.
Ei ollut ajattelemistakaan päästää hänen vapaneitoaan Välisuvannon oriurhojen karkeloon. Jos siinä voimakkaassa vedessä ottaisi vähänkin suurempi, edes kilonkaan kokoinen varsa, ei sitä voisi mikään suistaa, alas se menisi ja joskaan ei veisi vapaa, niin ainakin perhon. Olihan minulla juuri äsken ollut tarpeeksi tekemistä suurellakin vavallani, metalliheittosiimalla ja lujilla kolmikoukuillani.
Päivän Sana
Muut Etsivät