Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Esihin nyt Tuomas astui lausuin: "Suloisinpa onkin tämä vala Eikä totta työläs täyttääksemme. Miksi emme, ollessamme orjain Arvoss', eikä poikain, täältä menneet, Muualt' onnee etsimään ja leipää? Siks' ett' ero oisi raskas ollut. Toinen toistaan tahtonut ei jättää. Mekö maailmalle hajoisimme, Niinkuin teerenpoiat metsikossa, Joille metsästäjä murhaa miettii?
Halttuun Jumalan, Juteini, Onnee matkalles osaksi, Lykkyy lähtöhös luvattuun Runonjekka reisulleisi. Näitä vanha Väinämöinen Seisoisansa silmissäni Sanoi suulla nauravalla Pilkan pisteli sanoilla Kerran korvissan' unessa. Väliin seuraksi sanoille Nytkähytti niskojanskin Painoi päätänsä kumarten. Vjelä puheitans venytti Jatkoi sanojans jalosti; Nauru huulilta hävisi Kulmat kurttuhun kokoonnuit
"Kun päivä sitte koittavi, Niin Aasiasta, Turjasta Mä kutsun veljein luolaani Mun kruunauksein juhlana." Näin lausui hän ja vaikeni. Sä Suomalainen kuules vaan Hän oloamme kuvaili Ja sankaruutta kalliin maan. Maansa pettäjän katumus. Miksi rannoiltani rakkahilta Vei mun poijes himo kunnian, Onnee etsin mailta vierahilta, Miekan nostin veljää vastahan?
Nyt, vilja sä, Kiitos Herran, oot myytynä! En tahdo enää, en Ma onnee etsiskellä, Nyt huomaan, parhaiten Käy yksin elostella. Ma vain Oon neitonen ijäti ain'! Piikaisna näin frallalalaa! Ja pystyssäpäin trallalalaa! Kun miestä en saa, Ah, hiukan se surettaa! Nyt päättyi leikki näin, Ja onnen päivä laski, Kaikk' meni väärinpäin Ja paloi loppuun kaski. Aijai, Tähänkö se loppunsa sai?
Maan jumaloille laulamaan en hanki, Vaan uhrikseen nyt lyyrynsointujain Saa ikävyys, tuo itkeentynyt vanki, Niin outona ku piilee rinnassain. Siell' elon huolten kesken viipyy jalo, Hämärät entismuistot sielussaan; Hämärtyy kyyneliin sen silmäin valo, Hapuilee helmans' avoin tyhjää vaan. Oi, miks' en onnee luoda voi ma sille, En viilistää sen mieltä polttavaa!
Oi onnee suurta voittoisaa, Kun täyden päiväpalkan saa Jo huomenkoittehella! Monella murheen-alhoss' on Elonsa aamu riemut on Ja vaivaa iltasella, Ja eikä pääse vihdoinkaan Niin saastatonna sielultaan Helteestä luokse Luojan, Ikuisten palmuin suojaan. Elo ja Kuolo.
MAURA. Se nukkuminen tulis hänelle kalliiksi. Ai, ai! miksi tahtoisitte koota tuhon myrskyjä toverinne kiirehelle? TIMOTEUS. Tosi, ettei sotavartija saa nukkua, mutta ensimmäisen nukahduksen vahti-ajallamme, joka kestää kaksi tuntia, saamme anteeksi, niin on kapteenin määräys, vaihka onkin hän kiivas mies. Siis hänelle tuossa ei paljon harmia pienestä unesta mutta muille kenties iloa ja onnee.
»Ja isännällähän sitä kuuluu olevan toisenniiloatuista ilon syytä olokoonpa onnee voan!» Uutelan veri kuohahti koskeksi. »Sanonko nyt p:le ja läiskäytän kaikki vasten silmiä niinkuin se on niin loppuu onnentoivotukset ja silmänvilaukset?» Hän kuitenkin muisti olevansa hämäläinen ja hillitsi itsensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät