United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: "Tuoss' on koppa kanteletta, emäpuu iki-iloa. Mistä naulat saatanehe, vääntimet perittänehe?" Kasvoi tammi tanhualla, puu pitkä pihan perällä, tammessa tasaiset oksat, joka oksalla omena, omenalla kultapyörä, kultapyörällä käkönen.
Jos ilo sull' on nähdä inhat työsi, Niin tuoss' on teurastustes taidon näyte. Oi, herrat, nähkääs: Henrik vainaan haavat Suuns' avaa jäykän uuteen veren vuotoon! Punastu, häpee, rujo luodenkanto, Kun läsnäolosi saa kylmät, tyhjät Ja verettömät suonet verestämään: Tekosi luonnoton ja petomainen Tään perin luonnottoman tulvan nostaa. Jumala, joka loit tän veren, kosta!
Ken nuo haitat kärsis Ja hikois, voihkais elon kuorman alla, Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi Palaja ykskään, niin ei huumais mieltä, Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Toinen Johtaja. Kas, tuoss' on juuri se herra joka ryökkynän puolesta lupasi minulle kymmenen markkaa. Minä tahdon maksua maksua ? Yhdeksäs kohtaus. Pölkkynen. Pölkkynen. Antakaa anteeksi, herra professori, että tulen näin myöhään Hammastautini Stobenius. Kenen kanssa minulla on kunnia ? Neiti Kortman Pastori Pölkkynen. Stobenius. Ah, niin se oli oikein.
Tohise, tohise! Hyvän tekee! Henki se on sinussakin! Ja toiset tätä lemmikkiään kävivät taputtelemaan ja käsillään hyväilemään. Nousivat kannelle ja hivelivät laitoja ja koettelivat etusormillaan maalausta. Uusi oli maalaus, mutta tuoss' oli tuoresta vähän vielä lautojen liitteessä. Kuinka oli sileiksi lukot silitetty ja kuultaviksi hangattu vaskiset käsipuut.
On se, on se ... en olisi luullut, että minä vanha ja vähän vaivainen saisin semmoisen nuoren ja pulskan. Ettehän te mikä vaivainen ole? Onnunhan minä vähän, kun karhu puri sääreen. Tuoss' on vielä hampaitten arvet, ja siitä on jänne poikki. Ei se kulkua haittaa. Eikä sitä paljon huomaakaan kuin säiden edellä. Ei vieras huomaa mitään.
Joll' oli viikunoita; tuoss' on vasu. CAESAR. Siis myrkkyä! 1 VAHTIMIES. Oi. Caesar, äsken vielä Charmiana eli, seisoi tuossa, haastoi Ja valtiatar-vainajansa kruunun Asetti kuntoon; vapisi ja värjyi. Ja kaatui äkisti. CAESAR. Oi, jalo heikkous! Näkyisi turpous, jos kuolon syynä Ois myrkky; vaan hän näyttää, niinkuin nukkuis Ja niinkuin vielä uuden Antonion Ihainsa tenhoverkkoon pyytää tahtois.
POLONIUS. Laertes, vielä täällä? Hyi! Pois laivaan! Purjeittes liepeillä jo tuuli liehuu; Sua varrotaan. Tuoss', ota siunaus! (Laskee kätensä Laerteen pään pilalle.) Ja nämät harvat säännöt muistoos paina:
CASSIUS. Ja Decius Brutus. BRUTUS. Hänkin tervetullut. CASSIUS. Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber. BRUTUS. Olette kaikki tervetullehet. No, mitkä valvottavat huolet nyt on Karanneet yön ja silmienne väliin? CASSIUS. Sananen, kuulehan. DECIUS. Tuoss' itä on; Tuoll' eikö päivä koita? CASCA. Ei. CINNA. Suo anteeks, Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.
Otatkos kuninkaan metsästäjäksi ja annatko omine aseineni torjua vieraat? Vouti mietti hetkisen, käveli edestakaisin lattialla, pysähtyi, kuuli naisten toisessa tuvassa helein äänin ilakoivan, Annikki lauloi ja muut tytöt säestivät. Siellä oli piirikarkelo jo karhujen ympärillä käymässä. Siitä hinnasta saat iki-omaksesi! Olkoon menneeksi! Kättä lyödenkö luvannet? Tuoss' on valan veroinen sanani!