United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
LARTIUS. Cominius, Tuoss' sotaorhi, ja me vaan sen valjaat; Jos oisit nähnyt MARCIUS. Vaiti!
Sillä välin kesti vilkasta neuvottelua kamarissa, jossa sommiteltiin asiaa sinne ja tänne ja tultiin viimein siihen päätökseen, että kukaan ei enempää maksa kuin Taavetin lupaaman summan. Sopisi kumminkin koettaa edes viittäsataa lisään kysyä. Siinä toivossa meni isäntä pihalle, jossa näki Taavetin seisovan. "Viisi tuhatta viisi sataa! Tuoss' on käsi!" sanoi Naavalainen.
"Minä suostun vetoon", lisäsi hän tyhmästi nauraen. "Tuoss' on käteni, ja minä sanon: joutaa mennä, ja joutaa mennä on kylliksi kahden kunniallisen miehen välillä". Richard käänsihe äkkiä, puoliksi iloisesti ja puoliksi vihaisesti katsahtaen. "Tommi, sinä olet oiva poika. Tommi, sinä olet kunnian mies mies, joka pysyt sanassasi.
SURREY. Jumal' auta, Niin väärää, kuin on Jumal' itse totuus! FITZWATER. Valetta, Surrey! SURREY. Kunniaton vesa! Tuo vale miekallani valahtaa Ja koston päähäs valaa, kunnes sinä, Valetten valaja, valeines maahan Niin vaiti valahdat kuin isäs kallo. Tuoss' ota kunniani pantti siitä Ja ryhdy kaksintaisteluun, jos tohdit! FITZWATER. Hupelo, kannustelet virmaa varsaa.
Meillä ei ole kovinkaan paljoa syytä olla ylpeitä jälkeisestämme, Volumnia, sanoi kelloseppä katkeruudella. Hän on hyvinkin lupaavan näköinen tuossa kuvassa; eikös ole? Mutta vähiinpä se hänen elämänsä työ supistui. Hän katseli elämää hienon maailman silmillä, mutta eipä liene kovinkaan hienon maailman tapaista kuolla juopuneitten mellakassa. Tuoss' on.
Nyt vaan täytteheksi ruumiin luomi; Se todistaisi enemmän kuin kaikki Tuhannet pikkuseikat nuo. Oi, uni, Sa kuolon apina, hänt' uuvuta! Ja tuntos' olkoon niinkuin hautakuorin Kuvapatsaan! Irti! Irti! Mun on se! Todistus tää ulkonainen Yht' ankara kuin tunnon sisällinen Se saanee hänen puolisonsa raivoon. Nisässä vasemmassa tuoss' on luomi, Viistäplikäs kuin rusepisarat Esikon kuvussa!
Kai pohjahan nielussansa Veet venhon ja laivurin vei, Ja sen tenholaulullansa On tehnyt Lorelei. On sydän, sydän synkkä, Sees ilma on toukokuun; Ma vanhan patterin päällä Olen varjossa lehmuspuun. Tuoss' alla kaivanto kirkas On kaupungin hiljaisen; Siin' ohjaa ruhtaan poika Ja onkii viheltäen.
Tuoss' on sija navetan, Tuohon paikkaan tallin laitan, tuohon lammaskarsinan, Mutta tähän pirtin laitan, avaran ja korkean. Kestäköön sen hirret vielä jälkeen niiden kaatajan!" Kirveen otti kätehensä ajatuksin totisin, Korven kuusta kaatamahan kävi kourin jäntevin. Kirves-iskut korpimaalta kajahteli kaikuen, Kokkohongat, korpikuuset maahan kaatui ryskäten.
Hän hillitsi kielensä, keskeytti ja jatkoi taas: Hyvä on. Tehkää, niinkuin tahdotte. Tuoss' on kirstun avain. Siinä on se, mikä on syntirahoilla ostettu, vaikkei vielä maksettu! Ottakaa, viekää, viskatkaa nekin sinne, mistä ovat tulleet. Antakaa takaisin sille, jolta ne on otettu. Ehkä se sitten saa rauhansa, kun saa rahansa. Mamma! kuului Helgan moittiva ääni.
Iloisna viidan halki Tuoss' impi kiitelee Ja lylypuinen kalhu Hangella liitelee. Kuin oravainen puussa, Niin hapset häilähtää, Nuo kullan kiharaiset, Ja keinuu kaunis pää. Sujuilee suksi norja Ja kaapsahdellen hei! Noin reippaasti tuo jalka Vaan tepsuttelee; ei Väsymys mieltä paina, Ei pelko rintoa: Luo liike verevyyttä, Tuo tuuli intoa. Ai!