Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
ROMEO. Syy, mikä mull' on rakastaa sua, Tybalt, Pidättää kiukun, jota muuten sietäis Tuollainen tervehdys. En ole konna. Hyvästi! Huomaan ett'et mua tunne. TYBALT. Seis, poika! Tuoll' et maksa loukkausta, Jonk' iskit minuun. Käänny, vedä miekkas! ROMEO. En koskaan sua loukannut, sen vannon. Enemmän sua rakastan kuin luulet, Syyn kunnes tietää saat mun rakkauteeni.
Pastori on täällä paraillaan sairasten luona, suo hänen tulla sinuakin katsomaan! Tuon karkean miehen rinnassa syntyi ankara taistelu, mutta Liisan rukoilevilla silmäyksillä oli tavaton voima, ja kun hän istui tohtorin viereen vuoteelle, hänen kätensä omassaan, astui nuori pastori sisään rauhan tervehdys huulillaan.
Hotellista lähdettyäni oli tullut pimeä, ja nyt voin ainoastaan nähdä siellä täällä vuoren seinän kostean kiillon ja kaukana syvyydessä, jossa putous murtui, jotain välkkyvän valkoista. Minä huusin, mutta vain veden ähkivä valitus kuului korviini. "Oli kumminkin niin määrätty, että minun piti saada viimeinen tervehdys ystävältäni ja toveriltani.
Tarpeetonta on mainita, kuinka monta vuotta kului ennenkuin minut taas kerta käskettiin pääpostisihteerin sisäkamariin, missä tapasin herra Huntingdonin hänen kanssaan kahden kesken. Herra Huntingdon puristi kättäni hartaammin kuin mitä virallinen tervehdys olisi vaatinut, ja sitten pääsihteeri esitti puheena olevan asian.
Ihmetteleviä huudahtuksia kuului tuon-tuostakin: kyllä tosiaan oli Löfving ollut Jumalan suojeluksen alla. Muistelmia olisi riittänyt vaikka kuinka kauvan, mutta ne katkasi kaunis soitto, joka kajahti kaukaa maantieltä, mutta yhä läheni. Se oli tietystikin odotettujen ruotsalaisten rykmenttien ensi tervehdys. Johan tuolla kimmelsi aseita.
Sanatooriolle kuului läheisen kosken kohina. Se oli Eeville kotoinen sävel. Se oli kuin tervehdys Soinamon rannoilta. Hän kuvitteli mielessään nukkuvansa kanervikossa kotikosken partaalla. Unohtuivat väliset vuodet ja kaikki niiden tuottamat kärsimykset. Hän oli lapsi ja oli väsynyt. Ei hän unelmoinut, ei toivonut mitään.
Jospa me nyt vaan ehtisimme ajoissa perille pelastaaksemme hänet! Olga ei voinut silmiänsä kääntää pois erääst' edessään olevasta paikasta, joka kiilsi niinkuin kulta. "Mitä on tuo?" kysyi hän. "Se on hautakivi," vastas lappalainen. Hätäisä tervehdys, jonka hän teki, kun hän salaman nopeudella ajoi sen sivuitse, antoi tietää, hänen vielä salaisuudessa palvelevan samilaisten kivijumalia.
Tyyntyy se tuulonen tuiminkin En itke Tuuli lehtiä lennättää Raivaajan huokaus erämaassa Surun synkkä se päivä Lunta tuiskuaa Terve nurmi ! Mä nurmella uinun Kevätsateen vihmoessa Kesä-yönä Noin jos! Tähtöisten tuikkiessa Olet polttiainen Tervehdys vihkijuhlaan Murtuneen laulu Muut ne uinuu Keväimet Lapsoiseksi pieneksi Kantelolleni Sun unhoittaako, äitikulta, voisin!
Kuin jumalan tervehdys ja siunaus, kuin Sirenien laulun sointuisin ääni, kuin elämän ja kuoleman tuomarin suusta lähtenyt vapauttava julistus, tämä sana kajahti ja vavahdellen tunki neidon sydämeen, ja jo Klean huulet avautuivat yhtä syvällä ja sydämmellisellä äänellä vastaukseksi Roomalaiselle huutaakseen "Publius", mutta hän hillitsi itseään kaikilla sielunsa voimilla ja sanoi hiljaan ja nopeasti: "Sinä olet myöhään tänne tullut ja hyvä on, että sen teit."
Sen tunsi Thorbjörn ja seisoi, miten naulattuna: Knuuti huomasi siinä jotain täytyvänsä tehdä, ja sentähden ojensi hän vähän toista kättänsä, mutta ei hän mitään virkkanut. Thorbjörn niinikään ojensi kättänsä, mutta ei kuitenkaan niin pitkälle, että ne olisivat toisensa tavanneet. "Kiitos vii..." alotti Knuuti, mutta muisti samassa, ett'ei se tervehdys ollut paikallaan, ja vetäytyi takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät