Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Suur' Augustus on pannut Kuninkaallenne sanan; Cajus Lucius On siihen toimeen omansa; ja varmaan Kuningas verot sekä rästit maksaa, Peläten Rooman voimaa, jonka muisto Suruna heissä elää. POSTHUMUS. Valtaviisas En ole, siks' en tulekaan, mut uskon, Ett' uhkaa sota. Ennen saatte kuulla, Ett' ovat legioonat Galliasta Uljasten brittein maahan maalle nousseet, Kuin että verost' osaakaan hän maksaa.
ULYSSES. Niin, aika kulkee reppu seljässä Ja kerjää unheen varaks armopalaa, Se kiittämättömyyden jättipeto! Ne almumuruset on hyvät työmme, Samassa ahmitut kuin annetut, Ja unhotetut samassa kuin tehdyt. Mut, prinssi hyvä, kestäväisyys pitää Kirkkaana maineen; tehty työ se riippuu Kuin pantsar ruosteinen ja muotiheitto Romussa muistoksena. Eespäin suoraan! Niin kaita kunnian on tie, ett' yksi Vain sille mahtuu; pysy tiellä siis! Näet, kateudella tuhannen on poikaa, Jotk' ohi pyrkii toisistaan; jos väistyt Tai syrjään käännyt suoralt' uralta, Niin kaikki ohi syöksevät kuin virta, Ja viimeiseksi jäät kuin uljas ratsu, Jok' eturiviin kaatuu, sortuin maahan Polettavaksi halvan kuormaston. Se, mitä tehdään nyt, sun himmentää, Vaikk' ennen paljon suurempaa teit sinä. Näet, aika on kuin muotikrouvari: Se kylmää kättä antaa menevälle, Mut kädet levällään kuin lentävä Tulijaan iskee. "Tervetullut" nauraa, "Hyvästi" poistuu huoaten. Oi, hyve Siit' älköön palkkaa toivoko, mit' oli; Sill' äly, kauneus, Suur' suku, ruumiin voimat, ansiot Ja laupeus, lempi, ystävyys, ne kaikki On moittivan ja kateen ajan orjat. Näet, maailman on tapa aina sama: Yksimielisen saa kehun uusi koru, Vaikk' on se vanhast' yhteen kurottu, Ja tomu, jok' on vähän kullattua, On parempaa kuin tomuttunut kulta. Sit' ylistetään, mik' on silmäin eessä. Siis, sinä eheä ja suuri mies,
Terveisiä paljo meiltä kaikilta, rahat tulivat tänne, suur kiitos niistä, niillä minä nyt saan rukin, eikä tuota velkamiehet toki ottane, kun sanon, että se on sinun ostama, ei meillä vielä ole ollut hyvin puutetta ja on se isäsi ollut muutamia päiviä kylässä hakoja karsimassa, vaan ne niistä niin vähä maksavat ja se on työhön vielä tottumaton.
ULYSSES. Agamemnon, Suur' valtias, sa, Hellaan ponsi, tarmo, Väkemme sydän, sielu, ainut voima, Joss' yhdistyä tulis kaikkein mieli Ja kaikkein tahto, Ulyssesta kuule. Ulyssesta kuulla. AGAMEMNON. Ithakan prinssi, puhu; yhtä varmaan Ei tyhjää puhetta ja turhaa sanaa Sun suustas lähde, kuin on tietty että Thersiteen riettaan koirankidasta Ei äly, tieto eikä soitto soi.
BRUTUS. Lähtekäämme! Toinen kohtaus. Corioli. Senaatintalo. 1 SENAATTORI. Vai luulette te siis, Aufidius, ett' on Vihiä Rooma tuumistamme saanut Ja tuntee hankkeemme. AUFIDIUS. Ken muuta luulis? Mit' ompi meillä koskaan ajateltu, Jot' olis toimeen saatu, ennen kuin Sen Rooma haistoi? Suur' on hätä, Ja kansa kapinoi.
PALVELIJA. Brutus, Näin herrani mun polvistua käski, Näin tomuun langeta mun käsk' Antonius, Ja maasta haastaa näin: Brutus on viisas, Jalo, urhoollinen, suora. Caesar oli Suur', uljas, kuninkaallinen ja armias. Sano: Brutus multa lemmen saa ja arvon; Sano: pelvon Caesar, arvon sai ja lemmen.
Niinpä Akhilleuskaan ei kaikkea tee, mitä uhkaa, tuon voi toimittaa, tämä jälleen jää tekemättä. Häntä ma vastaan käyn, vaikk' ois käsi kuin tuli hällä, kuin tuli kätten voima ja rohkeus kuin kova rauta." Kiihtäen huusi hän noin. Kävi päin, kohotettuna keihäät, iliolaiset; suur' oli törmäys, ankara pauhu.
TITUS. Suur' majesteetti, heikko polvi maassa Rukoilen puserretuin kyynelin, Ett' tämä poikieni konnantyö, Niin, konnantyö, jos näytetään se toteen, SATURNINUS. Vai vielä toteen? Ilmeistähän on se. Ken löysi kirjeen? Sinä, Tamora? TAMORA. Andronicus sen itse otti maasta.
Puoleen Zeun kätes nosta ja nuolesi lennätä mieheen, torjumaton kuka liekin tuo, jok' on Ilionille tuottanut turmaa suurt', urost' oivaa kaatanut monta; ellei lie jumal' ehkä, jok' uhrist' unhotetust' on suuttunut iliolaisiin: on viha suur' ikivaltain." Vastasi, virkkoi hälle Lykaonin loistava poika: "Aineias, jalo pää sopavälkkyjen iliolaisten!
Ja enkö ennen kansan syntein vuoks Syvästi surren paljon kärsinyt, Ett' usein itkin, tunsin tuskia Ja uhrivalmis olin joka hetki, Kun Herran voima asui lihassani. Nyt sortuneena minut hyljättäis! ENKELI. Suur entisyys ei nykyisyyttä auta. Sun kuolla täytyy taikka pakene Ja Midianin leiri jätä!
Päivän Sana
Muut Etsivät