United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sep' ei ollut mitään turhaa. Unissani Florinna Hänet hivusneulalla Surmas, pisti sydämmeen Tammen juureen nukkuneen. Oisko ihminen niin musta? *Kuningas*. Täss' on pahaa kavallusta! *Roosa*. Ois mun rouvaks pyytänyt, Varmaan eläisi hän nyt. *Kuningatar*. Mangipani sattui paikkaan. *Mangipani*. Niinpä kello yhden aikaan. *Kuningas*. Käsitä en mietteitänne.
ANNA. No, nouse, teeskelijä! Surmaas toivon, Mut en sen toimittaja tahdo olla. GLOSTER. Mun käske toimittaa se, ja sen täytän. ANNA. Sen olen tehnyt. GLOSTER. Vihoissasi teit sen. Se sano uudelleen, niin tämä käsi, Mi lemmen tähden lemmen surmas sulta, Nyt surmaa vielä taatummankin lemmen, Näin syypääks sinut tehden kahteen surmaan. ANNA. Jos mieles tuntisin ma! GLOSTER. Se kielelläni asuu.
JOHANNES. Ja huutaa avuksensa Lempoa, Jok' ompi olennoista saastaisin! MAUNU. Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin Jo vangiksi, mut yöllä katkaisi Hän siteensä ja surmas vartiansa. Tään tehtyänsä läksi pakohon! JOHANNES. Sä kuulit syntivelkas hirmuisen; Jos kurjan henkes tahdot pelastaa, Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon! SORRI. En ikinä!
Mun lähteneeksi luulee herrani; Ja julmast' uhkas hän mua kuolemalla, Jos jäisin aikeitansa urkkimaan. LORENZO. Jää siis, ma yksin käyn. Mun valtaa pelko: Ma turmiota varon kauheaa. BALTHASAR. Kun nukuin tuossa marjakuusen alla, Näin unta, että taistel' jonkun kanssa Mun herrani, ja hänet surmas. LORENZO. Romeo! Mikä veri tahraa tuossa haudan Kivistä kynnystä?
Niin, murhe Lillan surmas, eikä koskaan hän mulle anteeks suonut, että matkaan niin yksin hänet laskin. Niin hän katos! SITTAH. Poloinen veli! SALADIN. Vaan pois valitus! Me kaikki kerran katoammehan. Ja kuka ties ? Ei surma yksin suista ain' nuorukaista hänen luontoistaan päämäärästään. Myös muit' on vainoojia; ja usein vahvin sortuu niinkuin heikoin. Mut olkoon miten on!
Maa mieletönnä itseänsä pieksi, Sokeesti veli valoi veljen verta, Vihoissaan oman poikans' isä surmas Ja poika pakost' oman isän tappoi. Näin Lancaster ja York on riidoin' olleet, Kirotun riidan riitaannuttamina. Jumalan suotuisasta sallimasta Nyt yhtykööt Elisabeth ja Richmond, Kummankin heimon tosiperilliset!
ORJA. Oletko vihainen herralleni, siksi että hän säästi henkesi? Sitäpä sanoisin minä merkilliseksi vihaksi. PAIMEN. Olen vanhin velholoita, syvän synnyn tietäjöitä. Kaukomiel' kadotti meidät, voitti, surmas suuren kansan. Tuot' toki enemmän pahon, ettei hän minulta edes viedä viitsinyt eloa. Siksi kostoa kovinta hälle aion ja alati häntä seurailen, samoan. Vaan on silmäni sokeat.
Pois lehdet jo liitivät kait, On sirpaleiks särkynyt tähti, Ja joutsenlaulu on vait. Tien ristiin haudatuks joutuu, Kun itsensä surmas ken; On sininen kukka siellä, Suursyntisen kellonen. Tien ristiss' seisoin ja itkin; Yö kylmi aaveinen. Kuun hohteessa verkkaan heilui Suursyntisen kellonen. Nuo vanhat, pahat laulut Ja häijyt unet nuo, Me nyt ne haudatkaamme; Sa suuri arkku tuo.
Sun Edwardis on kuollut, joka tappoi Mun Edwardini; toinen Edwardisi Myös kuollut minun Edwardini kostoks; York oli korvaus vaan, kun nämä kaksi Mun suurta hukkaani ei vastanneet. On kuollut sulta Clarence, joka surmas Mun Edwardini; synkkään hautaan syösty Tään raivon näytelmän on näkijätkin, Himokas Hastings, Rivers, Vaughan, Grey.
Oppaani viisas hälle huusi: »Ehkä Ateenan ruhtinaaksi luulet tätä, mieheksi, joka päällä maan sun surmas? Pois tieltä, peto! Astu tää ei alas sun siskos neuvomana, mutta tulee vain katsomahan teidän vaivojanne.» Kuin härkä raivoaa, mi juuri saanut on iskun kuolettavan, eikä osaa kävellä, mutta sinne tänne hyppii, niin mylvivän näin Minotauron.