United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitäkätte ketterämmin, Että nähtäisiin valossa Sulhon silmät säihkyväiset! Erikseen. Missä viipyneekin Aino! VANHA JOUKO. Antakatte olven käydä Mies miehestä, suusta suuhun. Tässä on päälle purtavata. Itse veitsin viiltäkätte! Nautimme mitä on pientä, Morsianta vartoessa. Hääväki juopi ja viiltelee pöydältä pötyä. 1:NEN JOUKOLAINEN. Morsianta!
Emäntä ei Ullan puhetta oikein uskonut, mutta päätti kuitenkin sopivalla ajalla Vilholle ilmoittaa Annilla olevan sulhon. Sitäpä Lukkarin Ullakin juuri oli toivonut. Nyt hän meni taas kotiin päin, mutta poikkesi vielä Syrjän torppaan. Anni oli päivällisen toimessa, mutta isänsä ja äitinsä istuivat tuvassa Lukkarin Ullan sisälle tullessa. Liisa käski Ullaa istumaan.
Tietysti pitäisi sulhon, jos hän tahtoo käydä gentlemannista, suostua siihen häätemppuun ja sitten vasta naimisissa ollessaan kasvattaa vaimonsa moisista taikauskoista vapaaksi!
Käyös ulkona use'in, käyös kuuta katsomassa, otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä! "Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen, pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän, saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä.
Rintaan voimakkaasen nojauupi Immyt hienon hento, ihanainen Silmissänsä autuus kuvastuupi Tällä hetkellä hän vain on nainen: Murheet maailman hän unhottaapi, Noin kun uinahtaa hän tuossa saapi Sulhon rintaa vasten. Elo autuasten Tunteen täysi valta yksin on.
Hyvätkö huuhtikirvehensä, Kaunihitko kassaransa, Jolla kaski kaaetahan, Lehto lyöähän kumohon?" Kutti, kiitti! Kun sie neittäsi näkisit, Kun sen käet käpäeleksen Meiän sulhon kättä vasten!" Kun sie neittäsi näkisit, Kun sen suu sopaeleksen Meiän sulhon suuta vasten!" Meiänp' oinas vallan otti, Meiän pässi päälle pääsi, Meiän karkasi karitsa."
Pappi astui alttarin eteen ja nuoret morsiusneidot levittivät suuren silkkihuivin sulhon ja morsiamen ylitse, ja Inka ja Olli vihittiin yhteen Jumalan ja maailman edessä.
Tähänpä aikaan taisivat nuoret La Napoulen tytöt olla oikein hartaita ihmisiä, sillä heitä se erittäinkin harmitti ja heistä se vasta oikea kiusan kapula oli. Ja syystä kyllä niin olikin, sillä Mariettan tulon jälkeen oli jo monen sulhon lempi lauhtunut, ja moni kulta käynyt kylmäksi. Siitäkös nyt hammasjankkaa tuli, ja nuhteita ja kyyneleitä ja neuvoja ja rukkasia.
Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Olla karhun kainalossa, Suussa juoksevan sutosen, Kun reessä repokypärän, Korjassa korian sulhon. Minä pyy pesätön lintu. Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun kesäinen päivän nousu, Aamu armas aurinkoinen.
Valpur! Laulu loppui. Hän Ei liikahda. On kalvas, kylmä. Enää Ei hengikään. Tät' aavistin! Oi, Valpur On kuollut! Niin kuin Nanna Baldurinsa, Kuin Inker' Hjalmarinsa keralla Ja Elsa Aaken. Hänen sydämensä Surusta särkyi sulhon ruumiin ääreen. Uskollisuutta oi, kuink' olet suuri Sa Pohjan perillä! Tuoss' sylitysten Hengettöminä ovat nyt, mut hengin Yhdistyneinä luona Jumalan!