Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Usmaan uupuu laakso, vuori, Tuuli puita ryskyttääpi. «Terveeks jää, mun impen' nuori!» Ritar' rientää, kulta jääpi. Tuuli puita ryskyttääpi, Leivo pieni tietä astuu. Ritar' rientää, kulta jääpi, Murheest' immen silmä kastuu. Leivo pieni tietä astuu: Kunne matka kiurukoisen? Murheest' immen silmä kastuu: Isä määräs sulhon toisen. Kunne matka kiurukoisen? Metsä öinen huokaileepi.
Neiti noin sanoiksi virkki: "Nenä poies lähteköhön, Nenä taattoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Laita poies lohetkohon, Laita maammoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Kaaret poies katketkohon, Kaaret veikkoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Pohja poies puotkohon, Pohja siskoni venosta Paikaksi sulhon venosen." Kolmet kosijat.
On aamu ja käy hääsaatto Nyt kirkkohon verkalleen Ja vieressä sulhon uljaan Käy morsian kruunuineen. Ja uhkea Herran huone Luo tuntehet hartahat; He saattoa johdatellen Luo alttarin astuvat. Vaan alttarin luona nainen On kalvea, verho sen On palttinakaapu, sormus Sen sormessa kultainen. Ja keltaiset kutrit liehuin Luo sulhasen rientää hän: »Et uskoton ollut sentään, Oi armahin ystävän'!
Kylän naiset, jotka todellisesta osanottavaisuudesta sillä Roosaa rakastivat sekä vanhat että nuoret tai ehkä uteliaisuudestakin, saadakseen siten muka tietää, miten hovissa jaksettiin, tarjoilivat apuansa, kyselivät sulhon vointia. Roosa ei sitä vastustanut; hänestä oli yhdentekevää, mitä ihmiset sanoivat.
Laati piimäistä poroa, ytelmäistä saipuata, saipuata säihkyväistä, säihkyväistä, suihkuvaista, sulhon pään pesettimeksi, vartalon valattimeksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi neien tarpehia, päällispankoja paranti yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; ne työnti tytön kätehen.
Hänellä oli toinenkin, josta hän paremmalla syyllä ylvästeli, nim. sulhon arvo, sillä hän oli näet kihloissa itse vapaaherratar Skytten siveän kamarineitsyen, sievän Hannan kanssa. Rakkaus on merkillinen siitä, että se kykenee luomaan uudesti ihmisen.
Soluu hetket niinkuin virran juoksu, missä illan joutsen joluu, tuntuu tuores lehden tuoksu. »Mitä varrot?» Hurtta sanoo; vierii hetki; kaksi, mutta kohta ääni armas anoo: »Varron sulhon vapautta.» Nyökkää päätään Hurtta.
Ja niinkuin myrskyn pauhaten Ei linnut laulakaan, Hääjoukkokin on jähmeinen, Sen riemu kahleissaan. On morsian nyt kalpea Ja pilvi sulhon otsalla. Kirous yöstä vaan Nyt nostaa kauhujaan. "Juo sappea sun riemussas, Isies kylvämää! Maan meiltä riisti vanhempas, Sun valtaas henki jää. Vaan myrkynputket nouseva On lapsiesi niitulla, Ja onnentähkäs syö Kirottu hallayö!" Uh julmaa!
Impi puhtaan karitsan Veressä on valkaistuna vallan, Muodon kantaa hohtosan, Sanan lausuu laupeaan: "Kaikkein tähden astui kerran Kirouksen puulle Herra Lunastus Vapahdus Seuras siitä valituille. Soihan kaunis kutsumus, Kaikuu pitkin mailman lakeutta; Juhlii Luojan asumus, Sulhon pääll' on kaunistus Tulkaa! säästäkäätte työtä! Oma työ ei kelpaa myötä; Piikaset, Neitsyet Hääpukuun sen vaatettavat!
"Nää morsiusvaatteet vasta Tän' aamuna valmiiks sain Sun pettävän äiti luuli Mä luotin ja toivoin vain, Sun valasi kalliit muistin Voi kuinka sä rikkosit ne! Ja tänne mä riensin Kulta, Nyt käymmehän vihille!" Näin lausuen autuaasti Mielipuoli nyt myhäjää, Käs'vartehen sulhon tarttuu, Luo alttarin lähentää.
Päivän Sana
Muut Etsivät