Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa tuon on soiton soittajaista; joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, josp' on laitan Pohjolahan." Siitä vanha Väinämöinen laittoi soiton Pohjolahan; soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, ei ilo ilolle tunnu, eikä soitto soitannolle.
Ja on kuni ilma lämmin taas hengähtäis yli maan, Runoruhtinaskin, ihastuin nyt, taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken tuost' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
Minun täytyy tehdä samoin kun kaikki ympäri käy. Tule, niin otamme pullon viiniä tuolla! Soitto laukoo salissa. Seuraavan kohtauksen aikana kulkee naisia ja herroja edestakaisin huoneessa. ANNI. Emmekö istu tänne vähäksi aikaa? ALMA. Istutaan vaan. Täällähän on viileätä. KARIN. Uh, kuinka minusta on ikävää tänä iltana. ANNI. Ikävää? Kuinka niin? Minusta täällä päinvastoin on aika vilkasta.
Mielestäni on, kuin pitäisi minun pyytää anteeksi kaikilta ja pelikelloltakin. Vasta ensi kerran eläissäni tajuun, kuinka juhlalliselta sen soitto kuuluu, ja kuinka usein olen sitä pilkkana pitänyt. Armollinen Jumala! Minä rukoilen sinua, pelasta meitä, ei minun tähteni, vaan meidän kaikkein tähden. Oi, pelasta, auta meitä!
Mut sen lapset varkain käyvät yön kisaan kiehtovaan, kun ulapat hämärtäyvät, unen yöllisen hekkumaan. Yön laineet, ulapan lapset, kisan kilvalla karkeloi, kuun helmissä hohtaa hapset ja salainen soitto soi. Ne unten leikkihin, juhlaan veren voiman vuodattaa, yön unihin elonsa tuhlaa ja mereen raukeaa.
Mielelläni siellä oisin, Jos vaan lähteä mä voisin Vahdista, mun kultani! Ikävä mun ompi tässä Yksin seista töllöttää, Aivan niinkuin pata-ässä; Eipä hauskaa ole tää. Liisa. Kyläss' ovat illan-istujaiset, Siell' on koossa kaikki nuoret naiset. Wasjka. Valmis oisin leikkimähän! Missä soitto, tanssi kiihtyy, Kasakkakin siellä viihtyy, Siellä kotona on hän.
Soittoon kiintyi vähitellen heidän ajatuksensakin niin, etteivät muistaneet heitä katsoakaan. Vihdoin lakkasi soitto ja joukko hajousi. Mummokin läksi liikkeelle Elsan kera, mutta tuota herraa morsiamineen ei enään näkynyt missään. Kellot alkoivat tornissa soida ja ihmisiä kutsua iltajumalanpalvelukseen. "Lähdetään kirkkoon", sanoi Elsa. "Lähdetään vaan", sanoi mummo, alkaen astua Elsan perässä.
Minä soittaa renkutan pirunpolskaa, jotta kattilan vaskiseinät rämisee. Nytpä alkoi soitto, kun Jaakko kalikalla kattilan kylkeä kilisteli. Vinhasti silloin Simo pyöritti Sereä ja Reettaa. Jaakko. Hih, tätä hovileikkiä, tätä kuninkaallista tanssia! Lyö jo, Simo, varpaas, Iske, Sere, kenkäs, Käännä, Reetta, kantapääs! Pyöri, tarrapappa, Villikissa vingu! Reetta, nyt on kultahääs!
Eikä lakannut laulu, eikä sortunut soitto, ennenkuin oli uusi asunto valmis ja emo taas siinä lämpimin rinnoin ilojensa hedelmiä hautoi. Laululla sinut, Suomeni, horroksistasi herätettiin, suuret runoniekat soittivat kanneltansa kansani korvaan, ja esi-isien vanhat virret unen silmistäsi ajoivat. Ja kansan nuoriso kulki kylästä toiseen niitä toistellen.
Päällikköni ylväs, Egyptiläinen Bacchus-tanssi nyt Pitojen höysteheksi! POMPEJUS. Oikein, solttu! ANTONIUS. Niin, käsi kätehen ja riviin, kunnes Suloiseen Lethen uneen viinin voima Nukuttaa aistimme. ENOBARBUS. No, käsi käteen! Korviimme myrskytköön nyt räikkä soitto! Ma teidät sijoitan; tuo poika laulaa; Ja kaikki säistäkää niin voimakkaasti, Kuin suinkin keuhkoistanne ääntä saatte!
Päivän Sana
Muut Etsivät