Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa sanotaan, Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.
Oi, Baabelin virroilla siellä me itkimme muistellen, miten rosvot ne taistotiellä sai Saalemin ylhäisen, ja sen tyttäret, puhtahat vielä, pois riistivät raastaen. Kun murhein me istuimme illoin, ja veet ohi virtasi pois, muka lauluja pyysi he silloin, mut pilkkaanko soiteltu ois? Käsi kuihduta, Herra, milloin pyhä harppu se vieraille sois! Pajun oksalla harppu haikas, Se vapaa, Saalem, on ain!
Etkö sois ees säälin sanaa, armoton? En usko, että tyly ois sun mieles, Meeri Morison! Elli Dunbar. Tule kanssani mailmaan, sulo Elli Dunbar! Tule kanssani mailmaan, sulo Elli Dunbar! Sano, ostanko ratsut ja vaunutkin maar? Vai käymmekö rinnan, sulo Elli Dunbar? En taattoas kaipaa, en mantuja maan, en heimoas neljää, sua halaan ma vaan: Tule tielle, mi väikkyy kuin taivahankaar!
TIMON. Mitätön eine täällä vartoo, naiset; Eteenne itse ottaa suvainnette. NAISET. Nöyrimmät kiitoksemme, jalo herra. TIMON. Flavius! FLAVIUS. Mit', armo! TIMON. Tuo se pikku lipas. FLAVIUS. Kyll', arvo herra. En tohdi oikkujansa vastustaa; Pitäisi mutta ah! kun kaikki ehtyy, Hän kyllä sois, ett' oisi vastus tehty. Jos hyvyydellä silmät seljäss' oisi, Nujertaa noin ei kelpo miestä voisi.
Hän kotiinsa sielt' yhden valitsi. Sen helläst' istutti ja hoiti hän, Ei muille sois sen hymyilevänkään, Ja huulten vierasten ei koskevan! Vaan eihän paimen tiedä, eihän vain, Kuink' usein ennen perhot kedolla Sai suudella tuon kukan huulia.
Hän mulle ruhtinaankin suosion sois paljon ennen vaikka halukkaasti sen pitäis yksinkin, kuin lahjan, minkä nuo taivaiset soi orvon osaksi. LEONORA. Oi jospa katsees kirkas ois kuin mun! Sä erehdyt, ei sellainen hän ole. TASSO. Jos erehdyn, sen mielelläni teen! Hän pahin vihamies on silmissäni, ja oisin lohduton, jos lievemmin mun häntä ajatella pitäisi.
Taas valkokäsi vilkkuu, Min vanhat sadut toi, Nyt hilkkuu ja nyt kilkkuu Ja taikamailta soi, Miss' suuret kukat kuiskii Yön tenhoon lempeään Ja toisillensa huiskii Häämietteet mielessään; Miss' ikihongat huohuu, Kuin hymni huminois, Ja lähteen suihku kuohuu, Kuin tanssin sävel sois; Mut lemmenlaulut kaikaa Niin ihmeen suloiseen, Ja kaikk' on sulo taikaa, Mi hurmaa ihmeineen!
Te aikakautten hengeks mainitte, Mik' on vain, herrat, oma henkenne, Miss' kuvastuu tuo mennyt aika. Ja siinäkös on kurja sotko, Jok' ensi silmäämättä kauhistaa: Siin' ääretöntä roskaa, rojurotko, "Pää-aktioonit" vallan ihanaa!? "Pragmaatiset maksiimit" lisäks' oivat, Jotk' aivan hyvin vauvan suussa soivat! WAGNER. Mut ihmishenki, maailma Sen tajuntaan sois kukin pääsevänsä!
Enskertaa miehen nyt sydämeen kevät-aurinko pilkehtii, sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen vedet uhkuen tulvehtii. "Ja jos murheess', onnessa olla saan mies joukossa sankarien, sotahan olen valmis ja kuolemaan; sois Herra jo huomenna sen!" Sua Wadenstjernan nimi kauhistaa?
Kyll' osaan olla mieliks' ihmisten, Näin hämilläin tok' en oo ollut koskaan; Tosin ei ne tottuneet oo parhaasen, Mutt' ovat lukeneet niin paljo kirjamoskaa! Mitenkä teemme siis, ett' uunna kaikki sois, Samalla tenhoisaa ja hauskaa ois?
Päivän Sana
Muut Etsivät