Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Oi äiti, tänään varahin Kuin kouluun käyskentelin, Mä pikku tytön kohtasin, Hänt' oikein ihantelin; Niin sievä, armas, suloinen, Niin hellä, ystävällinen. Tukassa hällä vuokkoja, Rinnassa neilikoita, Täys kori käsivarrella Kukkia ihanoita, Ja kukat hänen käydessään Korista tippui yhtenään. Hän sanoi: tule leikkimään, Nyt lehto vihannoipi, Ja puro rientää retkeään, Ja leivon sävel soipi.
Suur' on herra hovilainen, Rikkain puolen Savonmaan, Pitkin maita käypi maine Uhkeasta talostaan. Pulska talo, laajat pellot, Aluskunta avara, Sadan lehmän soipi kellot Tarhatiellä illalla. Siks'pä hymy huulillansa Viiksen alta vilahtaa, Kun hän leikkuupellollansa Joukkoaan käy katsomaan. Kuhilaita tuhatmäärin Sängen päälle kohoaa, Kirjavana joukko häärii Työssä siinä uutteraan.
Voi että heidän äänensä on hiljainen kuin aamutuuli, joka vaan ihmisten tunnoissa soipi! Mutta katso! Jo tulee se, joka on viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Jo enkelit iloitsevat. Viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Täältäkö minä sinut löydän, Edvard, keskellä päivää naisten ja pullojen seasta! Kuka sinä olet? Vai niin!
Se nyt on yksi maailman ihanimpia ja suurenmoisimpia näköaloja, niin vaikuttava ja voimakas, että silmä miltei uupuu ja hakee vaistomaisesti jotakin yksitoikkoisuutta, voidakseen levähtää. Mutta turhaan se sitä hakee; mihin vain kääntyy, kaikkialla on jotakin, josta sen täytyy väkisinkin iloita. Mutta asemakello soipi ja minä kiiruhdan junaan.
"Noo, kyllä se ikävä ohitse pian menee, kun ensin pääsee siunattuun alkuun. Tule tänne puutarhaan, että tulee vähän hauskempi!" Samassa soi kello kyökin seinässä. Se oli mamseli, joka soitti piikaansa. "Kello soipi ja minun täytyy mennä sisälle", sanoi Elsa ja poistui akkunasta. Hiljaa hiipien meni hän kamariin. Mamseli oli pistänyt avaimen oveen, että hän pääsi sänkykamariin.
Kun torvi kutsuu taisteluun, on minun jalkani jalustimessa yhtä pian kuin kenenkään muun kun se soipi rynnäkköön, ei keihääni ole tähän saakka viimeisenä laskettu. Mutta vapaina ja joutilaina hetkinäni ei kuningas Richardilla ole mikään oikeus estellä minua huvituksissani".
Jos silloin päälle täyttäen Vihollisjoukko karjuu, Pelotta, tyynnä olkaatten Kuin Kangasalan harju! Kun käsky soipi: eteenpäin! Rivissä Suomen ratsuväen Kuin leivot lentäkäätte! Niin, entäkää kuin lentimin Vastaamaan vainolainen, Ja saakaa nimi sankarin Kohottain maanne maineen, Ja eestä ehjän Suomenmaan Ja uskollisen ruhtinaan, Jos tarvis, kaatuotte!
Hepo juoksee, tiuvut soipi, kulkuset kilahtelee. Kaukana rinteillä metsäisillä jo kiteet kimaltelee. Anja silmänsä aukaisee. »Mikä loistaa mun silmäterään? Miksi niin minun sielussani kultaiset kuvat herää?» »Päivällä vaan on hopeat ja kullat vaan on kuilla. Eihän se ole kuin aamun koitto mun orhini vemmelpuilla, orhini yksi-öisen tään, jolla yhden yön ma ajan.
Meit' äsken lähteneinä Spanja ikävöi, Miss' soipi laulut, viinit säkenöi. Ol' kuninkaalla kerran Lihava kirppu, suur' FROSCH. Kirppu! kuulkaat! oivalsitko vai? No siisti herra on se kai! Ol' kuninkaalla kerran Lihava kirppu suur', Jot' armastel' sen verran Kuin poikaans' omaa juur'. Hän hoviräätälille Huus: "vaadin nyt sun työs: Sä pikkuparoonille Tee takki, housut myös!"
Mitä Jumalan nimessä tämä tietää?" virkkoi Esa, tirkistellen kalpeaan vaimoonsa. "Tuo kamala huhu taaskin soipi korviini". "Minä olen kipeä viekää minut sisälle", änkytti Helena, painaen kättään sydäntä vastaan. Esa ja Valpuri taluttivat onnetonta sisälle, jossa hän vaipui vuoteelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät