Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Mihin Hannu jäi?" kysyi Tapani Sofialta. "Olenko minä hänen paimenensa?" sanoi Sofia puol'ääneen. "On minulla kyllin sinunkin paimentamisessasi". "Joko taas?" sanoi Tapani. "Mitä olen tehnyt?" "Sinä rikot silmilläsi kuudetta käskyä vastaan", sanoi Sofia, vaivaloisesti hilliten vihansa. "Siitä puhutaan enemmän kotona. Mulkoile nyt niin paljo kuin silmistäsi lähtee".
Sun näin, ja ilo silmistäsi se kohta syttyi minuhun. Mun sydämeni vierelläsi koht' oli, itse olin sun. Jo oli rusko, valon tuoja, sun kasvos rakkaat kullannut ja hellyytes mua kohtaan Luoja! sit' toivoin, mut en ansainnut. Jo kevätaamu poies vie mun, ja eron raskas hetki lyö. Sun suudelmissas autuus riemun, sun silmissäsi tuskan yö! Ma lähden kyynel puserrettu sun poskellasi kimaltaa.
KAIKKIVALTA: Minä olisin tuntenut sinut heti sinun suurista, säteilevistä silmistäsi, ellen olisikaan kohdannut sinua kuusi vuotta sitten Turun satamassa. LYYLI: Tosiaan! Minä en muista sitä. KAIKKIVALTA: Lapsuuden ystävät olemme, usein yhdessä leikkineet... LYYLI: Lasten leikit ovat ohitse. Kuka olet siis? KAIKKIVALTA: Olen Pietari... LYYLI: En tunne ketään sen-nimistä.
Hunaja ja mesileipä makialle maistaa, Kultani suu sekä huulet on toista! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! ANNA. Heikki, sinä täällä! HEIKKI. Täällä! Saan toki taas sinun nähdä. Pysähyttele rientoasi loistava aurinko, että kauan, kauan saisin imeä elämän voimaa ihanista silmistäsi. Vaan miksi olet niin alakuloisena? ANNA. Senhän tietänet.
"Lemmittyni, miksi on niin murheellinen muotosi? Miksi taaskin säihkyvät noin tuskan tulta silmäsi? Eikö Helmin lempi voikkaan huoliasi huojentaa? Eikö tuota säihkyäkään silmistäsi sammuttaa?" "Oiva neito, armas neito, kuullos kun ma sanelen: Murheiselta jos ma näytän, anteeks sitä anelen. Levotoin on ihmisluonne, vaikea on elon tie. Kenpä täällä huoletoinna, armahani, aina lie?
En! näenhän minä silmistäsi ja kuulen ihan selvään äänestäsi, että teillä on hauskempi purjehtia kahden ... me teitä vain häiritsemme. Enkä minä saanut mitenkään vaimoani vakuutetuksi siitä, että voinhan silti rakastaa häntä, jos rakastan purjehtimistakin. Minun täytyi vannoa ja suuteloilla selittää, että minä en vähääkään välitä koko purjehtimisesta.
Elina katsoi katsomistaankin häntä. »Miten olet muuttunut synkän ja aivan toisen näköiseksi, kuin ennen olit», sanoi hän. »Tukkasi on harmaa! Minä huomaan silmistäsi, suustasi ja kaikesta, miten paljon olet kokenut.» »Kaikki me olemme kokeneet, sinä ja minä ja kaikki, mitä elävää on Suomessa!»
Siksi en antanut kylyä, siksi et tohtinut sinäkään sanaa sanoa äsken, vaikka näinkin silmistäsi, kuinka suutuit ja häpesit. Kuuletko, kuuluisa isäntä? Lapsesi mäellä syntyy, porton poika kankahalla. RUOTUS: Vaimo! Sua varoitan RUOJA: Varro, vielä kun sanasen sanon. Luuletko, etten ma tiedä haluas suurta ja salaista, joka ei sinulle anna yön unta, lepoa päivän?
Taivaan kansa, oi sä lemmen lempee kansa, Laupeus kuin liepee sini-salava Silmistäsi lentää, kaunis kaunis kansa! Mutta kauniimpana toki ruhtinas Tulikiharainen istuimella istui Puettuna pukimeheen valkeaan Kuni kesäpäivän kimaltava pilvi, Pilvi juhlapäivän ankaran, Heljäs korkuudessa.
Kun paistat, silmistäsi paistaa halla, valaiset sentään elon aavan tiet, joit' astun, mietin mieliä ankealla; et anna onnea, mut pelon viet, ja korpikuuset polun kahtapuolta ne kummeksii, kun kuljen ilman huolta.
Päivän Sana
Muut Etsivät