Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hän vimmastui, kätensä vapisi kun hän syöksi esiin, tarttuakseen Aslak'in rintaan. "Ulos! Ulos, kuuletkos!" huusi hän, vetäen Aslakia pihalle, "eikö ole kuin helvetin tuli silmistäsi leimuisi?" Aslak ojensi itseänsä suoraksi, tarttui molemmin käsin Gunnarin röijyyn, sysäsi hänet luotansa kerrassaan, jotta Gunnar melkein oli kaatua selälleen,
Katsoin minä alas vetten puoleen, Näin rannalla tytön kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja hän oli surullinen joka hetki. "Mitä itket sä raukka rannalla yksin? Ja sun silmistäsi veet vierivät nytkin. Mikä tuska ja vaiva Sinun syäntäsi kaivaa? Ei anna syänyölläkään hoivaa."
Sinä olit sama kuin ennen, sen näin silmistäsi, olennostasi, sen kuulin niistä kauniista kuvauksista, joilla sinä Elinan mieliksi koetit minua ilahduttaa. Mutta minulle sinä et ollut sama. Sinullakaan ei ollut sijaa minulle. Eräs vieras nimi oli usein huulillasi.
CLEOPATRA. Ei, pysy etäämmällä. ANTONIUS. Mikä on sun? CLEOPATRA. Luen silmistäsi ilonsanomaa. Mitä sanoo vihkivaimo? Mene, mene! Voi, että sinut tänne päästikään! Sanoa ei hän saa, ett' estän sua; Ei mulla sinuun valtaa: hänen olet. ANTONIUS. Oo, taivas tietää CLEOPATRA. Näin ei kuningatart' Ikänä vielä petetty; mut näinkin Jo oiti vilpin idun. ANTONIUS. Cleopatra!
Hetkisen perästä puhkesi Vinitius puhumaan: "Kyllä minä tiedän sinun ajatuksesi... Sillä tuskin olin suudellut rakasta kättäsi, kun luin silmistäsi kysymyksen: joko olet ottanut vastaan opin, jota minä tunnustan, joko olet kristitty? En! en vielä ole kristitty, ja tiedätkö, kukkaseni, mistä syystä?
Alma kääntyi päin ja hymyili, mutta katse oli kostea. »Semmoisesta viitsit pahoittaa mielesi. Oletpa tosiaan lapsellinen. No, kas nyt taas. Ei, tule tänne, että saan pyyhkiä nuo kyynelet silmistäsi.» Hän kurotti kädellään Almaan kiinni ja veti hänet luokseen. »Kainalooni sinut otan kuin pienen kyyhkysen. Rakas, oma vaimoni!» Hän nosti Alman leukaa ja suuteli häntä. »Oma vaimoni!»
ROMEO. Noin tyhjä, kurja oletko, ja pelkäät Noin kuolemata? Poskias syö nälkä, Rasitus, puute silmistäsi hiukuu, Harteillas riippuu repaleinen köyhyys; Ei mailma ystäväs, ei mailman laki; Tuo ota, laki riko, kurjuus heitä. APTEEKKARI. Puutteeni suostuu, vaan ei tahtoni. ROMEO. Ma puuttees maksan, enkä tahtoasi.
Eivät he rautaovea rikki saa. Andrei. Keinosta en saanut selvää. Mutta kaikessa tapauksessa pankaa vartia ovelle täksi yöksi! Kosmin. Silmistäsi päättäen olet rehellinen poika. Muistutat joitakuita tuttuja kasvoja, jotka ennen muinoin luulen nähneeni. Jatka tointasi uutterasti! Tuossa ensi aluksi! Andrei. Tuhannen kiitosta!
Tunnenpa äärettömän riemun, katsellessani liekkiä, joka meitä kohtaan silmistäsi leimuaa, lämmittäen herttaisesti. Aram, kuule minua. Aram! LEA. Kaikki hyvä annetaan meille ylhäältä. Mutta iloitkaamme! ARAM. Riemuitkaamme! Joas, minä tiedän, ettet mielly yhdistymään iloomme nyt, vaan siirryt meistä kernaammin pois.
Ja ett'en minä yksin ollut onnellinen, näin sinun loistavista silmistäsi. Kaikki entisyys oli unhottuneena takanani, minulla ei ollut mitään entisyyttä eikä mitään tulevaisuutta, mutta minä elin valon ja varjojen maailmassa. Sinä olit valona näyttämässä minulle tietä, sinä sait minut tyytymään kaikkeen siihen pimeyteen, joka tätä aikaa synkistyttää? Nyt seison tässä menettäneenä kaikki tyyni.
Päivän Sana
Muut Etsivät