Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Niin, te tanssitte myös, herra ylioppilas," sanoi pastori, "niin saamme nähdä kuka tanssii paraiten pysy nyt vaan tahdissa, Sanna." "Ei, herra pastori, minä en tanssi enään", vastasi ylioppilas, pudistaen päätänsä. "Totta tosiaan, kyllä teidän täytyy tanssia eikö täällä ole ketään, joka pyytäisi ylioppilasta?"
Kun hän sitä ajatellen puki yllensä, pesi kasvonsa ja kampasi hiuksensa ja oli ulos lähtöön valmiina, astui sisälle Munkkiniemen piika Sanna ja sanoi: "Hyvää huomenta Elsa! Missä sinä, Elsa rukka olet ollut? Minä olen yrittänyt tänne monta kertaa, vaan ei täältä ole kuulunut hiiren hiiskahdusta enemmän kuin haudasta. Rouvakin sanoi jo, että minnekähän Elsa parka niin katosi.
Kyllä hän koetti sitä sanoa, että joskus ihminen suuttuu, olipa se sitten vaikka kukakin, kun oikein kiusautuu. Mutta sitä ei mies ottanut huomioonsa, tuomitsi vaan vaimoansa. Kaksinkerroin sai Sanna nyt tuntea, kuinka vaivaista se on kun ei ihminen saa luontoansa pidätetyksi.
"... mutta ... kyllä ... Jumala teistä ... murheen ... pitää. Hyvästi." "Sen vuoteen täytyy nyt nostaa vaunuun", tuli koneen kulettaja sanomaan. Lapset vei Sanna vielä hyväilemään isää. Matin kasvot vavahtelivat ja sisästä taas lähti kimeä pitkäveteinen valitusääni. Miehiä tarttui vuoteesen ja nostivat sen vaunuun.
Päästä sisään, kyllä näet sitten.» »Trump trump tpruu», rumputti suutari. Sanna jo tunsi hänet. »Kuule, Esa», kuiskutti Sanna Esan korvaan, vetäen häntä likemmäksi. »Siellä on Kuivasen Ella, mutta mennään me tupaan.» »Ella?... Minä ajan sen tiehensä!» »Mennään tupaan», pyysi Sanna. »Kyllähän menee.» »Suutarin akalla ne päivät on, on niin kuin emännällä», lauloi suutari. »Avaa ovi», käski Esa.
Tunsi jonkullaisia kiitollisuuden tunteita niitä kohtaan, jotka siinä vielä sammutus puuhissa hyörivät, vaikka kaikki pelastamisen toivo oli jo aikaa ohitse mennyt. "Siinä se oli koti", sanoi Sanna ajatuksissaan. Yksi toisensa perään lähtivät akat pois kotiinsa. "Eikö niitä leipiä saatu pois yhtään, Liinu?" kysyi Sanna tytöltään. "En minä ole ainakaan nähnyt."
Minä olen jo saanut tietoja Eerosta. ANNA. Eerosta. ELLI. No, Jumalan kiitos. ROINILA. Vai niin! No, missä se junkkari oleskelee? OLLI. Sanna sen oikeastaan tietää. Hän on täällä mukanani, mutta Kaisa muori tuli maantiellä vastaamme ja Sanna jäi suustaan kiinni, niinkuin vaimoväen tapa on. ROINILA. Niinkö Sillankorvan Sanna? OLLI. Sama juuri.
Tiina tuli jokseenkin tyydytetyksi, mutta ei oikein saanut itseänsä rauhoittumaan ennen kuin tuli sanotuksi: "Koettakaahan nyt olla muutama päivä, siksi kuin saatte sopivamman tilan." "No niin," äännähti Matti, eikä tuntenut enää itseänsä yhtä onnelliseksi. Sanna ei puhunut mitään, hän vaan ajatteli ja ymmärsi. Matti rupesi kuulustelemaan työtä.
SANNA. Minä oikein värisin pelosta ja vihasta, kun, näette, olin aivan pahasillani, ei kuin hame vaan korvissa, ja kun ulkonakaan ei enää ollut mitään nähtävää, riensin aika hamppua takaisin tupaan. Mutta sielläkös vasta sain repiä Anttia, ennenkuin sain häntä sikeästä unestaan toipumaan, voi sun Taavetti kuitenkin!
Ulkona oli hiljaista, sisässäkin voihkaminen hiljeni, ikkuna peitettiin. Yrjö odotti ja kuunteli. Aika tuntui kovin pitkältä. Lotta sieltä noin puolen tunnin kuluttua ensin ilmestyi. Noh? kysyi Yrjö ja teroitti silmänsä hänen harmaankarvaisiin kasvoihinsa. Terveisiä. Hän on lopettanut. Kuollut? Kuollut on niin. Ei ollut hänellä pitkää elon aikaa. Kuollut! Sanna kuollut!
Päivän Sana
Muut Etsivät