Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ja kuuleppas, tuota, Sanna, kyllä sellaisen täytyy kärsiä edes puhuttavan, joka ei muualta jaksa elää kuin vaivaishoidosta, ei sitä sovi pahaksensakaan..."
"Ei yksikään sitä arvaa, joka ei ole koettanut omalla kohdallaan, niin kuin minä," itki Heistrokin Liisa. "Niin no, ... mutta et sinäkään sitä nyt niin kovin ole koettanut ... eihän sulta mitään ole palanut. Sanna yksin tässä joukossa sen kokenut on ja tietää," sanoi äskeinen vaimo nurjasti Liisaa katsellen. Heistrokin Liisa oikein kiukustui, kun tahtoi tuo mokoma valheeksi tehdä hänen tunteitaan.
ANNA. Niin, ehkä on parasta. SANNA (erikseen). Ehkä on parasta, ehkä on parasta! ehkä on parasta! Sen nyt sain palkakseni. Kyllä minä tässä kauvemmin ! En mokomia ole ennen nähnyt. Toinen heidän sijassaan olisi jo vähemmästäkin kestittänyt ja kahvittanut, mutta nämä ! Antaahan olla. (
MAUNO. Ettekö sitä tiedä te, jotka minun kiinni panette ja revitte minua pahemmin kuin koiraa? OLLI. Miks'emme sitä tietäisi? SANNA. Samaa minäkin sanon, miks'emme sitä tietäisi. MAUNO. No, mitäs sitten kysytte? LEENA. Siinä sen nyt kuulit, Elli. SANNA. Ja minä olen valmis vaikka tällä hetkellä panemaan kaksi sormea kirjalle MAUNO. Pane kaikki kymmenen yksin tein.
Herätä minut kello kolme, oli hän sanonut vanhalle Sannalle, joka palveli makuutupalaisia ja jolla enemmän kuin kellään muulla oli se linnun luonto, ettei kukaan tiennyt, milloin hän kesällä nukkui. Palovartija oli juuri huutanut talon nurkalla, kun Sanna suurella vaivalla sai nuoren herran käsiinsä peittojen ja olkien rykelmästä. Kello on kolme, sanoi hän.
Ettekö tiedä, ett'ei varpunenkaan puusta putoa ilman Isän tahtoa, saatikka sitten ihminen. Jos Jumala kerran pitää huolen linnusta, miksi ei hän pitäisi myöskin köyhästä tytöstä. Kyllä Sanna se on niin, koska minä ihmeellisen johdatuksen kautta jouduin erään kuolevan lesken auttajaksi aina Kirkkonummelle asti. Hän oli sairas, vaan minulla on toivoa hänen parantumisestaan."
ROINILA. Hänen kohta hänen kohtalostaan, sanoit? Niin, herra nähköön, se on vallan surkea. ELLI. Taivaan nimessä! Mitä hänelle on tapahtunut? ROINILA. Hän on varmaan juonut ja humalapäissään tehnyt tuhmuuksia. OLLI. Mitäs tuo niin vaarallista olisikaan? Ei, Se on pahempaa, paljon pahempaa. ROINILA. Kiusa ja kuolema! Etkö sitä jo saa suustasi sitten? Mihin hiivattiin se Sanna jäi näin kauvaksi?
Olihan se aivan luonnollista, että Sanna osasi tuosta jo aavistaa mitä hän tarkoitti. "Voi hyvä Jumala!..." Vaimo alkoi itkeä. Lapset hääräsivät hiilustan ympärillä lämmintänsä etsien. Matti tunsi että häneltäkin pakkasi itku, mutta koetti rohkaista itseänsä. "Tuota ... ei se nyt itkulla mahtane paremmaksi tulla... Jonnekin tässä täytyy mennä suojaa pyytämään." Matin ääni tahtoi sortua.
SANNA (erikseen). Eikös minua käsketäkään? (Rykii ääneen.)
Etteköön ala heti hommata muuttoa, sillä kyllä sinne saa jo muuttaa. Viion Elsa toimitti puita sinne ja rupesi lämmittämään ja Mari jäi hänelle kumppaniksi. Hyvin toimessa olivat tytöt», selitti Sanna. Vimparin vaimo itki. »Jumala heitä siunatkoon hyviä ihmisiä. Jumala Siunatkoon ...», lausui hän vähä väliä. »Jumala on antanut minulle enemmän kuin olisi uskaltanut pyytääkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät