Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kaksi miestä seisoo nojautuneena sillan aitaan ja katselivat alas koskeen, ja uskotteko sen, heti paikalla minä osasin päättää, ettei ne oikeita ihmisiä olleet. ROINILA. Entäs sitten? SANNA. Niin sittenkö?
Siunasi hartaasti, kun Sanna kertoi, ettei Heistrokin Liisa ollut yösijaa antanut. "Voi sentään", hän sanoi, "entä ei yhtään sitä mennä omaan poveensa ... ei yhtään, hmh." "Ei ne ajattele sitä", sanoi Sanna. "Minä sanoin sitten Matille, että mennään Tiinan luo, kyllä se antaa." "No Jumala armahda, minkä sitä sitten mennään, jos ei ihmisiin.
Ja ellei vaan Olli olisi antanut hänelle vähän juomarahaa, niin totta vie, en minä olisi tohtinut suutani avata, vaan huomenna tänäpänä olisi asia salassa pysynyt. OLLI. Niin, minä kun Sannan puheista ymmärsin, että he jotakin tiesivät, niin päätin ottaa siitä selvää, lailla millä hyvänsä. ROINILA. Mutta lakki, lakki? SANNA. Niin, lakki!
"No olisin, olisin, mutta kuka voi arvata että tuollaista tapahtuisi, kun siunaaman ajaksi vaan menin Pertun-Mikkoon." Sanna alkoi itkeä. Matin teki mieli vielä nuhdella ja panna tyytymättömyydessään syytä hänen selkäänsä. Olisi tahtonut sanoa, että se siitä nyt tuli palkaksi, siitä kylänjuoksusta.
SANNA. Ihan sanasta sanaan muistin heidän puheensa. OLLI. Niin, sanasta sanaan! Tekisipä nyt mieleni lämähyttää sinua vasten suuta, niin että tuntuisi. SANNA. Minuako? Minuako suuta vasten lämähyttäisit, sinä mullisaukko? Uskaltaisitpas vaan sen tehdä. MATTI. Niin, uskaltaisitpas vaan minunkin kimppuuni tulla.
Kadehtimiseksi vanhemmat tämän ymmärsivät, sillä he itse todellisuudessa toivoivat, että kun sitä vaan matkaan pääsee ja kaupan alkuun ehtii, niin eläminen muuttuu pulskeaksikin ... kuka tietää, minkälaiseksi muuttuukaan. Ei jätetty käyttämättä vaivais-apua, johon kuntakokouksessa oli niin auliisti viitattu. Sitä pyytämään meni Sanna.
Eihän toki niin paljoa, sai Sanna kuiskatuksi. Mutta sinun täytyy istua tässä rinnalla ja syödä kanssani. No, minä jo otin, nyt on sinun vuorosi. Ota, ota, et siitä pääse. Kuule, ellet ota, niin pistän minä suuhusi. Yrjön kädessä häilyi kirves. Maailma oli mustana hänen edessään, veri pakkaantui päähän, aivot menivät sekaisin.
Karneoli, Ametisti, Krysoprasi Ja agati, Niinpä jaspis, Savutopasi, Opali ja Kalkedoni. Nää kiiltokivet lahjoittaisin, Kun Sallan omakseni saisin. SANNA. Oi, rakas Meijerhoff, kuink' iloista Hänelle teitä nähdä on! Menee. EDELLISET paitsi SANNAA. MEIJERHOFF. Vaan murheella Sain äsken kuulla Sallan sairastavan. Olisko niin? Sep' oisi raskasta.
SANNA. Tuopa oli juuri kuin minun suustani. En ymmärrä, mitä tästä pitää ajatella. SANNA. Minä jo sanoin silloin, kun Mauno tähän taloon tuli: no kaikkia hulttioita ja maan kulkijoita se Roinilakin taloonsa vetää. Niin, kyllä sen Anttikin muistaa, että minä niin sanoin. Ja niin ylpeäksi oli se mies paisunut, ettei hän hyvää päivää minulle tehnyt, kun tiellä vastaan tuli.
Olenhan minä puolestani koettanut, vaan ei ole piika emännän verta mutta ehkä kyllä kohta tänne jo emäntäkin tulee.» Sanna yskähti ja aikoi puhettansa jatkaa, vaan ikäänkuin olisi pala jäänyt kurkkuun, niin jäi sanat sanomatta, mutta ukko jatkoi sanoen: »Niin, kyllä Mikki jo naimaiässä on, eikä häneltä puutu taitoa, muotoa eikä tavaraa, kylläpä sopii valita paraita talontyttäriä.» Näin puhuttuansa ukko läksi pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät