Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Matti silmin tuimin tuijotellen posken nojaa nyrkkihinsä, lausuu: »Petti, p le, kuin naiset pettää, vaikka hälle varmat kihlat annoin!» Sellainen se oli Saaren Sanna. Kerrotaan, nyt everisti nousi, täytti ensin itsellensä lasin, toisen Matille ja niitä yhteen kilahutti, vakavasti virkkoi: »Tervetuloa taas miesten joukkoon!» Kiertyy kyynel Matin silmäkulmaan: »Kaunis sentään oli Saaren Sanna!»
Useat eivät tiedäkään elävänsä ja miksi he maailmaan ovat luodut. Täti! miksi te oikeastaan olette maailmassa? SANNA. Mitä? Minäkö? Miksikä elän maailmassa? Ompas kaikkea! Minä minä elän huvikseni. VOITTO. Sekin muka syy! Ei kelpaa. Sanokaa parempia. Miksikä elän? Sitä en ole tullut tuumanneeksi! Sitä ei ole minulle kukaan sanonut.
Vastaamatta Sannan kysymykseen, jatkoi Pekkolainen ikkunasta ulos katsellen: "Niitä elätettäviä karttuu vaivais-hoidon niskoille niin, että lopuksi ei tässä saa muuta kuin riihestäpäin ajaa viljansa vaivais-makasiinille ... laiskain elättämistä varten." Sivumennen sanoen, hän itse vuosittain maksoi vaivaisten varastoon 7 kappaa ohria ja 7 rukiita. Sanna ei jaksanut puhua mitään.
Eikö niin isä?" Hemmu näytti taitoansa ja sai hiirakon kärsimättömästi liikahtamaan. "Noo siinä ... olkaa siivolla!" Isä ei joutanut poikia kehumaan, kun oli muuta touhua. Tuppu ja Liinu käärittiin reen perään vanhoihin vällyrauskoihin. Sinne Sanna Miinalle ja itselleenkin myös tilaa teki.
"Lienevätkin panneet Pekkolaisen hoitokuntaan juuri sitä varten, ettei hän ainakaan liiaksi köyhiä armahda", ajatteli Sanna. Mutta hän rohkaisi itseään ja meni tupaan. Siellä ei ollut muita kuin toisella kymmenellä oleva piika tyttö. Kamarin ovi oli auki ja sieltä kuului kovaäänistä miesten puhetta.
Mitäpä huolet mennehille vois, Eik' eletyssä ole elämistä. Vaan huolet päiväin tulevain jos tois Nykyisell' ajall' onnen nauttimista. SANNA. Niin, nykyiselle sekä tulevalle Nautinnon, riemun sekä kunnian. Se jaloa on! HAUSSI. Mutta lapsemme, Suloinen Salla missä viivähtää? Sen toivon rouvan parhain tietävän. Katsoo käskevästi rouvaan. MEIJERHOFF. Ah, armas seura-enkelimme poissa!
Mutta ei asia sillä ollut parantunut. Kotiriita oli sen johdosta vaan aina ankara syntynyt, jossa Sanna Matin voitti. Mattiin sen johdosta oli vakautunut ajatus, että tekisi kai tuo edes huviksensa, jos pystyisi. Nuorempana Matti oli tuuminut, että saisi tuo oppia ... eihän se niin kummaa ole naisten töihin harjautua.
"Niinhän se on aina!" sanoi Sanna huudahtamalla, "että rikkailta, jotka kyllä halusta antaisivat lapsensa elää ja voisivat niitä elättää ja kasvattaa, niin niiltä ne vaan kuolevat... Köyhillä ne elävät ... eivät kuole vaikka annettaisiinkin. Ei Jumala huoli anti paloista." "Ja niin kuin minä ainakin olen koettanut hoitaa ... niin kuin silmäterääni ... ja kuolevat ne vaan," itki emäntä.
SALMO. Vaikka joutuisit Sä syötäväksi raivopetojen Kai arvelet mun piillä puistossa Pitäisi vaan, ja siellä hävetä Itseni edess' omaa itseäni? Oi väisty tieltä kiukun polttavan! Jo riennä! Ah! siis täydyn lähteä! Menee. SANNA. SALLA tulee. Kah täällä ruusu äsken puhjennut Odottaa poimijaansa! Kaunista On nähdäkin noin immen valmisna Tullessa tiettynsä. Oi Meijerhoff! Salla vavahtaa.
KUSTAA. Vieläkö meidän pitää taas kertoa, että siinä asiassa on tarkoin tuumailtava. SANNA. Ikäsikö sinä tuumailisit. Katsoppa peiliin ja ole iloinen jos joku neito huolisi tuommoisesta harakan hirmusta. VOITTO. Naimiseen on meillä vielä kyllin aikaa. "Ei kiirettä kirkkoon, ei hätää häihin". Millä oikeudella te meitä noin kiiruhdatte? SANNA. Milläkö oikeudella? Kuka on teidät kasvattanut?
Päivän Sana
Muut Etsivät