Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Vai ovat kohta seitsemän! Unikekojahan olemmekin olleet!" "Jos nyt kerran... Kahvi on valmista; sitä keittäessäni jo päätin, että olen tänäpäivänä iloinen." "Ja mitä syytä oliskaan meillä olla surullisia? Jouluna tulet häihini puolta korttelia pitempänä. Ihmiset kyselevät, kuka tuo nuori herra on, sillä hän on kaunein poika jonka ovat eläissään..." "Tpruu, tpruu."
TURKKA. Että saisit parempaa vauhtia. HUOTARI. No, nyt! TURKKA. Tpruu! Elä juokse Annin jäljessä. Et sillä tavoin kiinni saa. Mutta kulje ylpeänä niin kuin sopii tukkipäällikön! Minä olen eronnut, sinä olet minun sijallani. HUOTARI. Eläköön! Aina kun palkkani nostan, muistelen sinua hyvällä sydämellä. TURKKA. Ja minä muistelen sinua lämpöisellä sydämellä aina kun tynnyrin näen.
Mutta siinä ei ollut kuin yksi pyöräys, hän oli vain muutamia viikkoja näkymättömissä kun jo neljästä aineesta kolme pahinta oli kunnialla suoritettuna. Mutta silloin Eemeli arveli, että »tpruu»; hänen hidasta luontoaan rupesi vauhti arveluttamaan, hän ei tuntenut itseään tuona kovin toimeliaana miehenä hän päätti seisahtua.
Kun ne vihdoin tavoittivat Mikon ja ajoivat ohitse, niin tämä melkein pidätti hevosensa ja ajoi niin kauas hankeen, että koko tie jäi huutajain käytettäväksi. »Tpruu!... mitä helvettiä se kestikievari metsään ajaa ja ... tpruu!» Vennu nousi reestä, johon toinen, Mikolle tuntematon mies jäi istumaan. Molemmat olivat päissänsä.
Hän istui mukavasti keijuvilla rattailla, ihana Diana ohjasi virkkua juoksijata, ja puut ja pensaat kiitivät heidän ohitsensa, ja tuolta näkyi jo hovikin, ja nyt ajettiin sillan yli... "Tpruu!" Nyt oltiin päärakennuksen portaiden edessä. Olipa sekin yö, minkä maisteri nyt ensi kertaa vietti uudessa talossa!
Ei siellä tarvitse huolia ruuasta; laivan pohja on ruokaa täynnä, ja kun ilma on oikein raju, maistuu Suomen paloviina kaksi vertaa niin hyvältä kuin maalla. Mutta totella merellä pitää ja paikalla, muuten...« Mikko hosui kädellään selkäänsä kohden. «Tpruu! Aappo, pysäytä! Hitto vieköön, tuossa makaa mies, herra, päihtyneenä tahi kuollunna. Häntä ei saa siihen jättää«. Aappo pysäytti.
"No, sen kon-nan-ku-ria! "Tuoss' saat, he, he, he! "Minä sinua opetan! "So, so, tpruu!" mörisi kapteeni. "So, so, so!"... Suuri liuta iloista väkeä seisoi puhellen, juoden ja mässäten Bergset'in talon hilalla. Kun huomasivat kapteenin tunnetun, kookkaan vartalon, tekivät he kunnioittavaisesti tervehtien hänelle sijaa.
Päästä sisään, kyllä näet sitten.» »Trump trump tpruu», rumputti suutari. Sanna jo tunsi hänet. »Kuule, Esa», kuiskutti Sanna Esan korvaan, vetäen häntä likemmäksi. »Siellä on Kuivasen Ella, mutta mennään me tupaan.» »Ella?... Minä ajan sen tiehensä!» »Mennään tupaan», pyysi Sanna. »Kyllähän menee.» »Suutarin akalla ne päivät on, on niin kuin emännällä», lauloi suutari. »Avaa ovi», käski Esa.
Selkäseljälleen avatusta portista ajoivat vaunumme pihaan: pikkurainen eturatsastaja, jonka jalat tuskin ulottuivat puoliväliin hevosen kylkiä, huudahti vielä kerran lapsen-äänellä, hypähtäen pehmoisella satulalla, vanhan Alekseitsh'in kyynärpäät vetäytyivät taaksepäin ja samassa kohosivat, kuului vakainen tpruu, ja vaunut pysähtyivät.
Ei muistanut varmaankaan aikaa, jolloin olisi saanut vatsansa täyteen syödä, sitä ainakin todisti kuihtunut, romuinen luuranko, jota nahka kuitenkin vielä koossa piti. "Tpruu hiirakko!" Aukusti piteli suitsista ja kuvitteli mielessään kuinka muhkealta se näyttäisi kun hän saisi ajaa. "Isä, eikös näin pidetä ohjaksista kun ajetaan?" "Mitä sinä, mutta minä... Katsos noin se pitää käydä ... noin!
Päivän Sana
Muut Etsivät