United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut vaikertaa en huoli vaan, saa aika varren varttumaan, ma, poika kelpo sotilaan, en sorru hukkahan. Kun vaurastun, kun vuotta vain viistoista täyttää saan, noin taistohon käyn minä myös ja nälkään, kuolemaan. Miss' ankarimmin sota soi ja taajin taisto salamoi, en sinne käymätt' olla voi tiet' isäin astumaan.
Ja muodoss' aina sama rauha loisti; Kuin vaskikirjoitus se vakamoi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan, Ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, Hän kiros silloin, puri hammastaan, Mut kyyneleet hän sydämmeensä sulki; Huulilta vaan nuo sanat salamoi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja päivä tuli, hänen juhlansa.
BOLINGBROKE. Kas, kas! Kuningas Richard tulee itse, Kuin päivä, joka idän tuliportist' Esiintyy, vihan puna otsallaan, Kun huomaa, miten kateet pilvet tahtoo Sen loiston himmentää ja soata Sen heloisata tietä lännen maille. YORK. Kuninkaalt' yhä näyttää; nähkääs, silmä Kuin kotkan kirkas on, ja majesteetin Se voimaa salamoi. Voi surkeaa! Noin kauniin näyn tuska tummentaa!
Meri milloin mustenee, milloin lentää maisema kullan kiiltäväksi, ja uusia ilmiöitä ennustava kohina kuuluu taas kaukaa ulapalta. Samassa soi outoja ääniä, kaukana salamoi, ja silloin tällöin pamahtaa, niinkuin kävisi sota tuolla taivaanrannan takana. Pilvet joutuvat päällekkäin, painiskelevat korkeudessa ja putoavat alas mereen.
Raolo Bratianu vaikeni tuokion ja sanoi sitte hieman muuttuneella äänellä: Mutta ainoastaan omille ystävilleen, ainoastaan niille hän voi pinnistää kuvansa esiintymään. Vieraita ei hän voinut saavuttaa. Kuoliko? kysyi Raolo hämillään. Hän ampui itsensä. Kas, sanoi Carville ja nousi puoleksi; salamoi jälleen. Niin.
Kuin linnunrata tahdin suurin, pienin välillä välkkyy maailmoiden napain, niin että on se ihme oppineille, niin säteet tähti-kirjaellut merkin tuon pyhän piirsi Marsin syvyytehen kuin ympyrähän kaksi ristin viivaa. Nyt muistin voima voittaa nerouteni; ristillä tuolla salamoi näät Kristus, niin etten kuvaa arvokasta löydä.
Ja on kuni ilma lämmin taas hengähtäis yli maan, Runoruhtinaskin, ihastuin nyt, taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken tuost' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
Tuima tuuli pilvet poisti, Kaunis päivä paisto taas; Vuori loisti, viita loisti, Koski pauhas koti-maas. Impein eteheeni väikky: Silmä iski salamoi, Kiharien yössä läikky Otsa niinkuin aamun koi. Ihastelin otsan aamuu, Mesi-huulii suutelin. Suutelinko taivon haamuu? Hekumasta heräsin. Tapauksen tahdon kertoo, vaik'ei juuri Ihmeellisen, mutta lempeän ja hellän.
Virka, tokko matkustamme, Vaiko oomme kohdallamme? Kaikki taitaa pyöriskellä, Puut ja paadet irvistellä, Virvaliekit ilkamoida, Karttuneina karkeloida. MEFISTOFELES. Tartu liepeeseeni! Tältä Kukkulalta melkeältä Ihmesilmin nähnet julki, Mitk' aarteet Mammon vuoreen sulki. FAUST. Mik outo välke alholoissa, Kuin vaaleahko aamukoi! Syvimmän kuilun pohjukoissa Se virtaellen salamoi.
On monta rinnan riemua ja monta mielen murhetta ja pettymystä pelkkää. Mut yks on juhla nuorten, oi, kun sotalaulut maassa soi, kun pitkin linjaa salamoi ja hengen miekat helkkää. Ja moni suihki säilä, jous, ja monta miekkaa maassa nous ja monta urhon rintaa. Mut yksi nousi nainen vaan, mi säilän tempas huotrastaan, min maine kulki kautta maan ja piirsi merten pintaa.