Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mustan kissan hahmossa se oli tullut. Ei kukaan nähnyt mihin kissa joutui, mutta Mattilan vaari ei siitä hetkestä lähtien puhunut yhtään järjellistä sanaa; musta oli vienyt hänen sieluparkansa. Semmoista se on laskea lipparia oikeustuvassa. "Nimismies ei kyllä vetänyt minua oikeuteen eikä muuanne, vaan lakipykälillään sai hän kuitenkin rintani hieman rauhattomaksi.
Ympäri muurin miest' ajetaan, johon mielistyin, ja mun rintani täynn' on surkua Hektorin vuoksi, jok' uhrannut häränreidet Idan rotkokkaan laell' on monet mulle ja myöskin linnass' Ilionin. Hänt' aimo Akhilleus vainoo, kiitäen kiiruhtaa Priamon nyt muureja kiertäin.
Puhalla, armas pohjatuuli, Rintaani lemmen sanelma: Kun impen' ei lie hallahuuli, Hän kukkani suo puhjeta. Mä kenties sentään syystä luulen Niin armahaksi pohjatuulen. Oi ruusut rintani, Oi vilustunehet, Oi surkastunehet! Oi ruusut rintani, Kuink' ovat kuollehet! Kuink' uskalsin ja voin Hyyn, hallan tuulelta Rukoilla rakkautta! Kuink' uskalsin ja voin Toi talven pohjola!
Raskasta takkaa kun yli voimaini kannoin ja sen ohessa itkeä turskin, niin se ei tehnyt sisuksilleni hyvää, ja jopahan viimmein alkoi veri lähteä rinnastani. Silloin muistin mitä ukkovaari aina puheli, että Jumala auttaa ihmistä. Mutta minkätähden se minua ei nyt auttanut? Ihan pelkäsin kuolevani, rintani oli niin kipeä ja hengittäessä ryyhitti kuin metsäkissan rinta ja verta lähti.
Sama kiiltävä kuori oli aatteilla nyt kuin ennenkin. Yhtä kauniilta kajahteli niiden ylistys nyt kuin muinoinkin. Mutta usko, usko niiden totuuteen, pyhyyteen, jonka piti lämmittää, se oli poissa. Turhaan haki Annikki niissä kadotetun nuoruutensa korvaajaa. "Oi Elämä, lämmitä, lämmitä rintani jälleen!" rukoili Annikki, joka pelkäsi verensä jääksi jähmettyvän.
Vaan salli en kaataa mun kaunoistain, Kotikoivua kultaisinta, Sen ympäri käyn kuni vartia vain Ja vahva on vartian rinta! Minä soisinko raiskata rakkähimpain Ja sen silpoa valkoista vyötä? Ei! taistella tahdon ma omastain Ja tehdä tarmolla työtä! Ja jos minun koivuni kaadettais Väkivalloin ja raakuudella: Niin varmaan sen kaatumus maksettais Minun rintani hurmehella...
JORMA Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. KARI Tahdomme kuulla laula, lähtövirtesi viritä! JORMA Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta pois menevät. KARI Elä heistä menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula, laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa! 1:N NUORI MIES Niin minunkin! 2:N NUORI MIES Niin minunkin!
Yksi mua kohtaan miekkaansa uhaten heilutteli, toiset käsivarteensa ryhdyit, ja kanssansa rinnustelivat; tämän näön näin. Mutta tiedänpä asian, tiedän, että tahdotaan henkeä miehen, että Ilmarinen, koston himosta kiukkuinen, verta verestä velkoo. Tässä rintani, seppä, jos mielit, pistä tänne.
"Niin, minä olen nyt täällä kaupungissa palvelemassa, ja pidin velvollisuutenani käydä tirkistämässä, oletteko saanut sijaa täällä ja hyvää hoitoa ja semmoista." "Kyllä minä täällä hoitoa saan ja luulen, että paranenkin, sillä rohvessoori on sanonut, ett'ei rintani niin huono ole kuin sen yskään nähden luulisi." "Olisipa hyvä, jos paraneisitten!" "Enemmän kuin hyvä Matti-rukankin tähden.
Huomaatko rintani nousun, huomaatko silmäni iskun, Kuuletko kahlehen kalskeen? haa, onko unta se vaan? Onko se unta? Ei, ei se on luonnon ja Jumalan kieltä, Rintani kieltä se on, kieltä on vapauden. Sen mulle neuvoi koskien kuohut ja harmajat hongat, Neuvoi kukkaset maan, neuvoi taivahan kuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät