United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos vielä mä kanssasi yhtyä saan Sekä istua taas sylityksin, Niin suutelen ääneti silmääs Sun, Ja Sa kuulet vain, miten rintani mun Lyö sulle, ja Sullen yksin: Kotilieteni Sie hyvä haltiatar, Sinä mieleni yksinvaltiatar, Sua lemmin! P
Eipä ollutkaan monta päivää, ennenkuin eräänä lauvantai-iltana astua rapsin sykkivin sydämmin morsiameni kotipellon piennarta. Sattuipa hänkin olemaan viikon vaivoista vapautettuna kesäillan ihanuutta nauttimassa. Tulennasta hän jo miehen tunsi, astunnasta arvaeli. Juoksi vastaani niinkuin noutamaan. Tuntui silloin olevan meillä mielet paremmalla sijalla. Rintani riemusta läikki. Ilta oli kaunis.
Noidan nimen kaikkine kirouksineen, sain minä perinnöksi. Siihen en ollut minä syynä; silloin vielä riemasteli minunkin rintani, minäkin etsin onnea ja rakkautta. Mutta ympärilläni oli kaikki niin kovaa, niin kylmää, ja minä vetäydyin itseeni, minä tulin pahaksi." "Ette suinkaan, äiti, pahaksi ette tulleet." "Tulin, lapseni, pahaksi tulin!
MARIA. Kuinka kovasti onnen käsi päällämme on! Tuska tulee minulle ajatellessani, olla varjeluksetta. Sydämmeni tykkii, niin kuin jos se tahtoisi halkaista rintani. Jaa, jaa, olen sairas, hyvin sairas! Muutoin olisin narrimainen lapsi, jos tahtoisin syyttä niin tuskitella. Mutta mitä tahtovat nuo nuorukaiset minulta? Mintähden vainoovat minua? Oi Jumalaani!
Mutta kun hän näki olevansa kahden kesken kanssani, tarttui hän minua kaulustaan ja pakotti minut, pitäen pistoolia rintani edessä, sanomaan, mitä tiesin Maria Larssonin katoamisesta. Ja sinä sanoit hänelle kaikki mitä tiesit, und noch was dazu?
Sen jälkeen saimme oppia jyrsimään luita, ja Ukrainassa sai kylmyys niin pysyväisen sijan sydämmessäni, ettei se sitä myöten enään ole sykkinyt entisellään. Mutta nyt! Nyt kohoaa rintani niinkuin kuningas Kaarlon järkähtämätön tahto. Nyt tunnen itsessäni voimaa astua koko maailmaa vastaan. Buddenbrockin hurmaus aiheutti riemullisen maljan isännälle ja hänen erinomaisille laitoksilleen.
Hän piti minua siellä koko päivän ja jätti minut toisinaan yksikseen; ja minä itkin ja uuvutin itseni uneen ja heräsin ja itkin taas. Kun en voinut itkeä enää, rupesin ajattelemaan, ja silloin tuntui rintani ahdistus entistä raskaammalta ja suruni muuttui tyrmeäksi tuskaksi, jota ei mikään lievittänyt.
RAIMUND: Kaikkialla muualla, missä olen miekkani Pyhän neitseen ja ainoan autuaaksitekevän kirkon puolesta paljastanut, Liivinmaalla, samoin kuin hurjien saraseenien kesken, Syriassa, samoin kuin Provencen laaksoissa ja Sierra Morenan vuoristoissa, kaikkialla muualla, sanon, on rintani täyttynyt riemusta ja sanomattomasta autuudesta. Täällä sitävastoin... TUOMAS: Täällä?
Olen usein ma unessa nähnyt sun. Miten löysit sa korvesta tupani mun? Tulin Murheen polkuja seuraten ne päättyivät ovesi etehen. Oi Onni, mun rintani kodikses tee! Sinun vierelläs yöni valkenee. Oi Lapsi, ma kotia tunne en. Olen omasi muistaen, toivoen. Oi kiuru, kiuru, mun kodiksein, sinä laulat maailman aavan, sinä laulat lepoon mun sydämein ja umpeen rintani haavan!
Et aavistanut, mikä riemu täytti rintani, kun minä maantielle tultuamme kysyin: Menemmekö niittyjä myöten suoraan pappilan kautta vai ympäri? ja sinä sanoit: Menemme ympäri, niin emme tapaa heitä. Ovatko ne siellä? Ovat vaan en välittäisi nyt heistä tahdon olla nyt teidän kanssanne. Sinä käyt toisella puolen tietä, minä toisella, uusi, yltyleensä valkea pukusi tumman vihreää havumetsää vasten.