Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Eivät rohjenneet etupuolle he muurien lainkaan jäädä ja katsoa, keit' oli kaatunut kamppaelussa, keill' elo säilynyt, kaupunkiin vain kaikki he riemuin virtasivat, ketä pois viel' auttoi jalka ja polvi.
Noin se lausui jalo kirkkoherra, Sitten riemuin maisti maljastansa, Sivun käänsi, huokasi ja jatkoi: "Soinin Kalle maksoi talvivoilla, Vaikk' on kesä; kovin väärin tehty! Minä heille saman saarnan pidän, Josko kesä taikka talvi lienee" Tuossa kunnon herra puhui totta. "Lurjuksia! eivät muista tuota". Jotka Herran sanaa ilmoittavat, Pitää siitä eläkkeensä saada!
"Mutta mummovainaa tiesi: Lausut sanan oikean Yöllä paikall' oikealla Oikeahan aikahan; "Silloin rauniot ne nousee Jälleen linnaks kirkkahaks, Ritarit ja rouvat, knaapit Taas käy tanssiin, kaks ja kaks. "Mutta mies, mi sanan lausui, Linnan ja sen väen saa, Torvet tervehtii ja rummut Riemuin nuorta valtijaa!"
"Hongat, kuuset, vaiheitani Tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani, Nyt mä teille kerron ne! "Aina muistan riemuin vielä Isän armaan mökkiä, Viisi meit' ol' lasta siellä, Vanhin niistä olin mä. "Muistan kuinka kotikaski Tähkäpäin jo kellerti; Noro hallan irti laski, Julma viljan runteli. "Talvi tuli, loppui leipä, Petäjäistä syötihin
Juuri kun aimon Agastrofon ylt' asun välkkyvän kiskoi urhea Tydeun poika ja harteilt' otti jo kilven, koppoi valtaisen kypäränkin, niin veti joustaan väijyjä, nuolen laski ja ampunut ei sitä turhaan, vaan läpi tuimana tunkeutui jalan oikean rintaan nuoli ja tanterehen jalan alle, ja riens ilonauruin ampuja kätköstään, sanan virkkoi kerskuvin riemuin: "Nuoleni sattui eik' ohi kiitänyt.
Ei ikiaikain kulkuhun nuo riemuin muistot häivy pois, sun kuvas, viime suukkos sun! Ken viimeiseks sen luullut ois? Ayr solui, hiekkaan loiskahtain, sen kätki viidat metsämaan, ja koivut, kukat pihlajain loi sulo seutuun tuoksujaan. Liversi linnut, lempi soi, jäi kielot riemuin vuoteekses; oi, liian joutuin lännen koi toi hetket illan mielehes!
Tuoll' istuu oksalla kyyhkynen niin puhtoinen, rukoukset hän kuulee lapsoisen lailla Kristuksen. Valkosiivet hän riemuin kohottaa, ylös käy hänen tie, rukoukset lasten kun ilmoille saa, isän luo hän ne vie. Luo lasten hän palajaa jällehen ja mukanaan isän siunauksen hän ylhäisen tuo lapsille maan. Siis lapset pienoiset rukoilkaa vaan, kyllä varmasti valkokyyhky taivahan oksaltaan heitä kuulevi.
Ma iloitsen, Kun vierastamme riemuin tervehditte. ELIAB. Eläköön kuningas Josafat! KANSA. Eläköön! Eläköön! Eläköön! AHAB. Hän kunnialla kantaa valtikkaa, Min loistoon nosti Salomon ja David. Taas Filistea, Arabian heimot, Kuin ennen, aikaan suuren Salomon, Veroja tuovat Jerusalemiin; On Moab nöyrä, Amalek on aulis, Kun Siionista käsky kuuluvi.
Viimeisessä kirkossa, jossa ruumis makasi, ennenkuin se saapui lopulliseen lepopaikkaansa Wittenbergiin, kokoontui kansa sen ympärille ja veisasi yhden hänen oman virtensä: "Mä riemuin rauhass' ehdin pois" äänellä, jota nyyhkytykset ja kyynelet tukahuttivat. Näin ruumista yötä päivää verkalleen kannettiin Thüringin maan läpi.
niin että esiintyisit mielin liedoin, mikäli voit, tuon eessä voittoparven, mi riemuin saapuu ikipiiriin tähän.» Ma katsoin taapäin kehään seitsemähän ja tämä taivaankappaleemme näytti niin pienelt', että hymyilin ma sille. Ja viisain on se, ken sen piennä pitää, ja joka muuta miettii, toista toivoo, sen vasta mainita voi järkeväksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät