Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kylmäkiskoisena ja välinpitämättömänä vaelsin tässä matoisessa maailmassa. "Bendel," sanoin hänelle, "tiedät kohtaloni. Kova rangaistus on tullut osakseni tekemäni rikoksen vuoksi. Sinä, viaton mies, lakkaa jo olemasta toverini. Lähden jo tänä yönä pois matkoilleni, satuloitse ratsuni, lähden yksin, sinä jäät tänne, niin olen päättänyt.
Pamaus vain, ja kunnon ratsuni suistui polvilleen. Paikalla kun laukaus oli pamahtanut, käänsi edellä ratsastava rakuuna hevosensa vasemmalle, niin että se pystyyn kavahtaen pysähtyi kahden oksistaan yhteen punoutuneen kuusen eteen.
Näköala siellä on kuin kirkas päivä ilon sinivärissä, ja siellä istutte itse altaanin alla ja ojennatte minulle kättä ratsunne selästä, ja vieressänne seisoo oma ratsuni satuloittuna, silloin painun minä alas teidän luo, ja liikkeelle lähdetään, noiden maisemien kautta, joita lapsuudessani uneksuin!
Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies viha silmästä liekehtii. »Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies teit' ammoin jo halveksii. Koko armeijalla on aatos se: pahin pelkuri olette te.» Vait Sandels jäi, putos kahveli pois, jopa nauruun hän purskahtaa. »Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois? Ohoo! Sepä perhanaa! Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi! Nyt pastori jäädä voi.»
Siis, tulkoon maailmalle, niinkuin meille. Nyt tiedoks, että tämän sodan seppel' On Cajus Marcion oma; merkiks siitä Ratsuni saa hän, tutun kautta leirin, Valjaineen kaikkineen. Täst' alkain hällä Ilohuudoillaan sen sotajoukko myöntää Nimenä, töistään Coriolin luona, On Cajus Marcius Coriolanus. Se arvonimes kunnialla kanna! KAIKKI. Cajus Marcius Coriolanus!
"Tiedäs, Kersti, kun vasarani reipas pauke korvaani kajahtelee näin: kilkis kalkis, kilkis kalkis, niin tuntuu minusta usein kuin kuulisin kavioin kopinan ja kiitäisin ratsuni selässä, tuulen nopeudella pitkin maita maailmoita, sotamiehenä, Kersti; sillä kaikki tähän aikaan petetään ja ketetään, sotamies se yksin herrana elää.
Selvää oli, että hän joko koetti muistutella vanhaa tahi sepittää uutta, ja hänen mielensä näytti ennemmin viimeksi-mainittua ja vaikeampaa tointa harjoittavan. "'Miks' jalkasin, ritari, hän kysyvi, 'Missä harmaja ratsusi? Harmaja ratsu niin harmaja. 'Oi, turmio kova minun saavutti, Vei myötänsä ratsuni! Se kelpaa hyvä!" "Hyvä! Hän on todella vähään tyytyväinen," ajatteli Kenelm.
Minä vain olen köyhä laulaja Suomen nyt kastua ei sovi silmäluomen mut ratsun selkään ma nousen, kuin Unkari, jännitän jousen. Minun ratsuni on runoratsu vainen, ei vierellä isä, ei äiti, ei nainen, mut Unkarin puolesta puhun, kun kuulin ma kaamean huhun. Nyt ei ole leikki, nyt siellä on hätä, siks kuulkaa, siks kuulkaa nyt ääntäni tätä! Ken tehdä voi, hän tehköön ja sielunsa silmillä nähköön!
Minulla oli siis tilaisuutta ihmeekseni nähdä, miten erinomaisen nopeasti ja kaikki paikat tuntien he välistä pakenivat, välistä taas siirtyivät eteenpäin. Ja kun viimein jaksoin taas saapua teidän lippunne juurelle niin tuo rehellinen, vilpitön ukko, Ranald Mac Eagh, saattoi minut semmoisia teitä myöten, joita myös ratsuni Kustaavus kenties sen muistanette kykeni aivan hyvin kulkemaan.
Hoi, Troilus! Troilus! TROILUS. Diomedes, konna. Haa, käännä tänne viekkaat kasvos, konna, Ja hengelläsi maksa ratsuni. DIOMEDES. Oletko siinä? Haa! AJAX. Seis, Diomedes! Tuon kanssa minä yksin ottelen. DIOMEDES. Hän mun on; min' en katsojaksi jää. TROILUS. Molemmat tulkaa, Kreikan rosvot, joutuin! HECTOR. Noin, Troilus! Hyvin isket, nuorin veikko! ACHILLES. Nyt sinut näen.
Päivän Sana
Muut Etsivät