Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ratsut raisut ain on meidän ynnä vainajain, sun tänään vielä, lupaan, vien hiljaiseen häätupaan.» »Tuo tupa miss' on, millainen? Häävuotees missä piilee?» »Etäällä! Lautaa kuus! Mut sen on suoja tyyni, viilee.» »Ma mahdunko?» »Me kumpikin! Mut joudu, juokse, armahin, häävierahat jo hartoo, häävuode meitä vartoo.»
Työntyi 84 aivoihin ota, tuskissaan hepo karkasi pystyyn, nuolen ympäri rimpuillen sekä valjakon sotkein. Maahan rientäen kun sivuhihnoja silpoa vanhus miekallaan koki irti, jo päin hevot Hektorin raisut kiitivät vainoamaan, uros ohjasmiehenä uljas, Hektor itse.
Kuin kahden puolen tien nyt puut ja pensaat, kummut kiitää; kylät ja kaupungit ja muut asunnot ohi liitää! »Kuu kirkas on! Ah armahain! On raisut ratsut vainajain! Sua kammottaako kuolleet?» »Ah! Jätä maahan kuolleet!» Kas, kas! Tuoll' yössä tanhu käy kuin ratas kehräpuinen, se milloin näkyy, taas ei näy, on joukko omituinen. »Hihhei!
Täällä ei ollut mitään, mikä olisi häntä kiinnittänyt, mitä hän olisi kaivannut, ei ainoatakaan puuta, ei kiveä. Kuni aron raisut varsat hurjina pureskelevat suitsirautojaan ja ainoastaan väkisin tottelevat ohjausta, samoin oli Liisakin jo kuukausia pyrhistellyt ympäröiväin olojen painosta vapautuakseen.
Nousivat, haastaen noin, urot vaunuilleen valioille, kiihkoin Tydeun poikaa päin hevot ohjaten raisut.
Kuin kiitää kuudan-maisemat, kuin kaukometsät väikkyy, kuin yllä tähdet, taivahat ja taivaanrannat läikkyy! »Kuu kirkas on! Ah, armahain! On raisut ratsut vainajain! Sua kammottaako kuolleet?» »Ah. voi! Sa jätä kuolleet!» »Hei! Hei! Jo kukko kiekuihan? Pian tuntihiekka loppuu. Ah, tunnen aamun koittavan! Hei, orhi, nyt on hoppu! Hihhei! Päämäärä tässä on.
Ah armahain, on raisut ratsut vainajain, sua kammottaako kuolleet?» »Ah, ei! Mut jätä kuolleet!» Mi tuolla laulu, soitto soi? Nuo kaarneet niitä tuumii? Soi kellot, kuolinvirsi, oi: »Me hautaan viemme ruumiin!» Jo saapuu kalmansaatto luo ja paarit, arkun tuopi tuo; kuin kurnu sammakoiden on laulu kantajoiden. »Kesk'yöllä ruumis haudatkaa, te soiden laulun, surun!
Ylös karkasi urho, tyhjänä nähdessään sijan, kuss' orot raisut ol' olleet, ruumiit hurmeessaan viruvaisina, nytkien vielä, vaikertain hän kumppaniaan nimin huuteli, kutsui. Iliolaisten nous iso, suunnaton huuto ja pauhu, luo väki törmäsi kaikki ja tyrmistyi tuhotyöstä urhojen noiden, jotka jo riensivät laivoja kohti.
Houkkio! Niitten turvana päin hevot Hektorin raisut karkaa kamppailuun, minä itsepä, peitseni iskult' uljain Ilionin sotisulhoja, heilt' yhä torjun päivää orjuuden, vaan korpit syö sinut täällä. 836 Mies polo!
Viel' leikkijousin urhoat, «Tutoni», varma piltti, Ja leikkitorvees toitotat, Pien' Eljas poika kiltti; Hyv' on: käsivarsi varmistuu, Ja silmän tarkkuus tarmistuu, Ja korva tottuu torveen. Ykskolmatta kun täytätte, Soi torvi toisenmoinen, Te miekat saatte vyöllenne, Ja leikki alkaa toinen; Te raisut saatte ratsahat, Ja silloin niinkuin patsahat Selässä istukaatte!
Päivän Sana
Muut Etsivät