United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi jospa saisin maata Levossa kuoleman! Kentiesi yksin hauta Luo rauhan rintahan. Mutt' ah! kuin raskas jättää Elämä siskoineen! Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen? Kosto. Virta välkkyy juostessansa Vuoroin kultaa, hopeaa; Pensaan ruusut raukeillansa Heltehellä heloittaa. Vietellyt on virta viilee Seudun neidot rantahan; Naurusuinpa poika piilee Alla lehdon taajimman.
Ratsut raisut ain on meidän ynnä vainajain, sun tänään vielä, lupaan, vien hiljaiseen häätupaan.» »Tuo tupa miss' on, millainen? Häävuotees missä piilee?» »Etäällä! Lautaa kuus! Mut sen on suoja tyyni, viilee.» »Ma mahdunko?» »Me kumpikin! Mut joudu, juokse, armahin, häävierahat jo hartoo, häävuode meitä vartoo.»
Mitä harvempi apilas on, sitä enemmän väsyy niittäjä; silloin viikate vaan vuorotellen kolajaa kovaa maata vasten ja viilee tyhjää ilmaa, ja lopulla ei ole mitään aikaan saanut. Kuinka monta vertausta tästä saapi!!
Jälkeen aamu-usmien järvi hopeoituu, päivätönnä päilyen koreaksi koituu. Kuvastelee koivu, kuus, rannan viita viilee, kummallinen hiljaisuus syvyydessä piilee. Sadekuurot kulkevat kaukaa siellä täällä, käy kuin aallon unelmat virit vetten päällä. Harras niinkuin ystävän taivahan on tuntu, vaihtuva kuin elämän kaukometsän huntu.
Siell' eellä koittehen Ma löydän jälleen sen, Kun venho saapuu valkamaan Ja helmahain ma neidon saan. Laulurastas. Jo helppo olla on ja hengittää; Ei päivän liestä jyrkkään liekkivää! Suvista päivää jäljell' ompi vaan Tuo lännen läike vilkkuin lehtolaan Ja tuulen viuhka viilee tenhoton, Jok' untuu kohta kukkaislaaksohon. Sä yksin, kirkkaan illan ystävyt, Oi laulurastas! rauhaa sorrat nyt.