Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Se posken ruskot nuolaisee, Voi kirje vallatonta! Tupahan paista, aurinko! Kevääsen astu, tyttö, jo! Suo luonnon poskes ruskottaa. Oi neittä hallan puremaa, Hän jääpi vaaleaksi. Dresden 14/7 Sappho ihana ja onneton, Onneton ken etsii onneaan, Jospa muistit lyyriäsi vaan, Tuntematta mitä lempi on!
Kaiken tään Voi kunniaasi, että nyt sen kerron! Niin urhokkaasti kestit, ett'ei poskes Ohennut siitä lainkaan. LEPIDUS. Surku miestä! CAESAR. Häpeä hänet Roomaan pian tuokoon! Nyt sopiva on aika meidän kahden Sodassa näyttäytyä; siksi oiti Kutsumme kokoon neuvoston; Pompejus Vain hyötyy työttömyydestämme.
Aitaus kaksintaistelua varten. AGAMEMNON. Täss' aseissa jo seisot ennen aikaa, Somana, reippaana ja uhkamielin. Lähetä, tuima Ajax, torvestas Täräys Troiaan, jotta säikyst' ilma Tuon suuren taistelijan puhkois korvat Ja haastais hänet tänne. AJAX. Tuoss', ota kukkaroni, torvimies! Nyt keuhkos halkaise ja vaskiputkes! Puhalla, että poskes pullistuu Kuin pohjatuulen puhaltunut vatsa!
Ma pyydän, istukaa! LADY MACBETH. Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. MACBETH. Kuin näky moinen hämmästyttämättä Vois ohi kiitää kesäpilven lailla? Omalle itselleni teet mun vieraaks, Kun aattelen sun nähnees moisen ilmeen Ja luonnon puna sentään poskes peittää, Kun minun kalpeat on pelvost' aivan. ROSSE. Mink' ilmeen, kuninkaani? LADY MACBETH. Pyydän, vaiti!
Takana vangin rautaristikkoin nyt nääntyy kristikunnan kaunein kukka vain vuoksi sulhon polon suuteloin, tuon lemmen, nuoren niinkuin poskes nukka, tään hurman, jonka huuliltas ma join; kuin puron poikki puiden latvat taipuu, niin meidät liitti rakkaus ja kaipuu.
Siks kun paahtehessa lemmen päivän multa silmät kerran huikes niin, että aina lailla taikakeijun kierrät aamuna mun aatoksiin. Siksi nään sun nauravan kuin silloin, jolloin sy'ämes ensin nähdä sain, jolloin silmäs poltti, poskes kukki, huultes marjat kuiski: poimi vain!
KULLERVO. Mitä muistelet isästäni? KIMMO. Hän kiivas oli, mutta rehellinen. KULLERVO. Nuottaako olet tänään vetänyt? KIMMO. Päivän karjassa käynyt olen, niinkuin sanoin. Mies, muotos kauhistaa; tämä terävä ja kylmä katsanto on kärmeen. Kelmeäksi poskes käy ja hammasta puret, että kovin paisuu leukas jännelihat.
Clara kalvas kankistuvi Kauhusta ja eksyy yöhön; Tainnostila kuulaan kuvan Otti synkkään sylihinsä. Viimein havaa horroksista, Viimein auki luomet luopi; Mutta kummastus on taasen Painaa kiinni sulot silmät. Sillä tanssin telmiessä Hän ei ollut liikkunutkaan, Vaan hän istuu sulhon luona, Joka huolissansa urkkii: "Virka, miks' on kalvas poskes, Miksi katse synkkä sulla?"
LEAR. Soi, myrsky! Poskes halkaise! Soi! Riehu! Purskutkaa, tuulispäät ja rankkasateet, Siks että uppoo tornit viirillensä! Te rikkivalkeat, kuin aatos nopsat, Leimauksen enteet, joka tammet pirstaa, Kärventäkää mun lumipääni! Sinä, Maan-järkyttäjä pauanne, lyö lattuun Maailman paksu kohtu; luonnon muotit Sä särje, hukkaa kerrassaan kaikk' idut, Joist' ihminen, tuo kiittämätön, syntyy!
Poskes, jotka harvoin punertavat, nyt tulessa loimottaa ja katsantosi ihmeellisesti säteilee, eikä ole se ilonloiste. NIILO. Nimet, herra parooni. MAUNO. Nimet; aivan niin! Miksi seison kuin eksynyt? Iloisesti hän nimensä piirtää, kuin painaisi hän siihen onni-autuutensa sineetin. MAUNO. Herrat, tehkäät niin hyvin. NIILO. Käykäämme hetkeksi erikseen. MAUNO. Astu tuonne.
Päivän Sana
Muut Etsivät