Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Aitaus kaksintaistelua varten. AGAMEMNON. Täss' aseissa jo seisot ennen aikaa, Somana, reippaana ja uhkamielin. Lähetä, tuima Ajax, torvestas Täräys Troiaan, jotta säikyst' ilma Tuon suuren taistelijan puhkois korvat Ja haastais hänet tänne. AJAX. Tuoss', ota kukkaroni, torvimies! Nyt keuhkos halkaise ja vaskiputkes! Puhalla, että poskes pullistuu Kuin pohjatuulen puhaltunut vatsa!
Siten se lihas, josta hengekkeet ovat lähteneet, laajenee ja muuttuu hervottomaksi, ja se, joka on täyttynyt hengekkeillä, pullistuu nopeasti ja vetää luokseen sen jäsenen, jossa se on kiinni.
»Aina! Tule jo, ei kukaan tiedä sinua kaivata ... sinä menit suuren selän rannalle uimaan ... luulevat sinun hukkuneen ... 'kiistasit kivelle uida'... Nosta liinasi purjeeksi!»... Ja se pullistuu, vene kiitää laineen harjalta toiselle, hän hymyilee, ja lakin sametti hulmuaa tuulessa ... ja venheen palko kevenee, kohoaa, purje suurenee ja täyttyy ... laineet kuohuvat venheen alla, vaahto ei ulotu sen pohjaankaan enää.
Väärälle tielle joutunut rupee vähitellen lepäämään niiden armontuntemustensa päälle, joita on saanut vastaanottaa, ja sen sijaan, että omin päinsä ryykäileisi ja rienteleisi, alkaa hän laiskistua niinkuin hyvä syöttiläs, lihoo ja pullistuu henkisesti, ja kun omatunto nuhtelee häntä hänen huolettomuudestaan, alkaa hän hakea rauhoitusta ulkonaisilla harjoituksilla: lukemisella, hyvillä töillä ja muilla väliparannuksen neuvoilla.
Purje pullistuu ja minä sanon, uutta venettämme kehuen, ehkä sadannen kerran: »Katso, kuinka kauniisti se taas nousee». »Suorassa kulmassa niinkuin ainakin», säestää poikani. Silloin räjähtää tuskin pari sataa metriä siitä, missä olin kääntynyt.
Ja minä näen yhä vielä vuosien perästä sileän vilisevän veden siinä venheen ympärillä, näen kivet, joita vastaan vesi pullistuu ja velloo ... näen suuren kosken vaahtopäät ja kuulen niiden kohinan, ja näen rannan puut kahden puolen ja alhaalla siellä myllyt ja sillan niiden välillä, josta joku huiskuttaa liinaa kutsuen illalliselle.
Kuitenkin he oman suuruutensa Kuunvalossa itseänsä paistaa, Eikä muista alku-aurinkonsa Valovirtaa, josta poikenneena, Pimeässä haparoiden, heidän Suuruutensa vesirakko, saaden Paljon tyhjää tuulta kuorehensa Paisuneena pullistuu ja halkee.
Nyt varis haukutaan. Ja raivokkaat soi manaukset korvissani mun. Pien perhedraama hukkuu meluhun. Jo tuuli herää. Purjeet pullistuu ja pursi nytkähtää ja ulkoutuu. Taa jääpi niemi kuusimetsineen ja käki toraisine rouvineen. Viekkahin vekkuli olla voipi kesä, vaikk' olis sateinenkin. Näin käy. Sataa ja ikkunat soipi. Nukkujat täyttää jok'ainoan penkin. Silloin heräät.
Päivän Sana
Muut Etsivät