Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
CANZIO. Tahi luulisitko, sireni, että seuraisin sinua kauvemmas? MARCIA. Ja eilen vannoit mua seurata vaihka aina Hadekselle alas. CANZIO. Siis kovin huikenteleva mies; sentähden ei sinua, vaan itseänsä kohtaan kääntää hän miekkansa nyt. Mutta sinä, muista, että vimman mies on kujeen mies, ja jos mielit säästää henkeäsi vielä, niin älä poistu tästä ennenkuin näet mun kaatuvan.
Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta, sun turhat tääll' on mairitukses kaikki.» Ma silloin tartuin häntä tukkapäähän ja virkoin: »Itses nimittää sun täytyy, tai jää ei karvaakaan nyt kallohosi!» Ja mulle hän: »Jos teet mun kaljupääksi, en sano, näytä sittenkään, ken olen, en, tuhat kertaa vaikka pääni tallaat.»
»Burgundin Pyhä Yrjänä auttakoon!» huusi Kaarle herttua. »Pitääkö minun joka hetki kuulla tahtoani ja käskyjäni vastustettavan? Nouse ylös, sanon minä, tyttölepsakka, ja poistu nyt täältä kun meille tulee joutoaikaa muistella sinua, aiomme asettaa niin että Teste-Saint-Gris! sinun joko tulee totella tai saat kovempaa kokea!»
Koko päivän hän on tavattoman iloisella mielellä. Hän ei osaa sanoa miksi, mutta hänestä tuntuu, kuin hänen sielussansa riemuitsisi joku ilo, hän ei tiedä, mistä se tulee. Ja vaikka hän usein puolenpäivän aikana, ovenpieleen nojaten, pudistelee päätään tuon kummallisen tunteiden liikutuksen johdosta hänen sisässään, niin se ei poistu hänestä.
Samalla tavalla on elämässä: jos sinulle näkinkengän ja kukkasen sijasta annetaan vaimo ja lapsi, ei mikään sitä estä; mutta jos päällikkö kutsuu, juokse laivaan, jätä ne kaikki äläkä katso taaksesi, ja jos olet vanha, älä poistu pitkälle laivasta, ettet jäisi, kun hän sinua kutsuu.
Sit' onko siellä? 2 PALVELIJA. Hän vartoo käskyä. ANTONIUS. No, sisään tulkoon! Egyptin kahleet nää mun murtaa täytyy, Tai hulluuteen ma sorrun. 2 AIRUT. Fulvia, vaimosi, on kuollut. ANTONIUS. Missä? 2 AIRUT. Sicyonissa: kuin kauan sairaus kesti Ja muuta, mit' on tärkeä sun tietää, Tää kirje kertoo. ANTONIUS. Poistu! Tuotahan ma toivoin.
Mies tänne noudata ja kysy hältä. OTHELLO. Oi, armas, karta, väärää valaa karta! Sin' olet kuolinvuoteellasi nyt. DESDEMONA. Niin, mut en nyt kai kuole? OTHELLO. Kuolet oiti: Siis suoraan syntis tunnusta. Ja vaikka Valallas joka kohdan kieltäisitkin, Ei siltä muutu eikä poistu varmuus, Jonk' alla vaikeroin. Sun täytyy kuolla. DESDEMONA. No, Jumal', armahda mua sitten! OTHELLO. Amen!
Tuo vastaukses voisko unohtua, tuo sana valtiaan, mi meitä seuraa ilon, tuskan teitä: »Ei muu kuin kuolo erottaa voi meitä.» Mua ethän kuule, Catharina? Poistu! Ei, jää! Pois, pois! En Sua kestää voi. Sa seesty, kirkastu, Sa auringoistu, mun, pimeän, jo sielukellot soi. Kun niitä kuulen, tiedän: koskaan toistu ei taru onnen, jonka lempes loi... Jää, armas, jää!
Jo käsin kiersin hänen hapsiansa ja moni irtautui jo tuhkatupsu; hän haukkui, silmin alasluoduin yhä. Nyt toinen huus: »Mik' on sun, Bocca? Eikö sinulle riitä leukaloukun lyönti, kun vielä haukut? Ken on kiusahenkes?» Ma virkoin: »Tahdo sult' en enää sanaa, kavala petturi, vaan häpeäkses sinusta vien maan päälle tiedot todet.» Ja hän: »Jo poistu! Mitä tahdot, kerro!
Valheelliseks? Kelle? Ketä kohtaan? OTHELLO. Oi, Desdemona, poistu, poistu, poistu! DESDEMONA. Voi, päivää onnetonta! Miksi itket? Minäkö syypää kyyneliis? Jos kenties Isäni syyksi kotiinkutsumises Sa luulet, älä vihaas minuun pura; Jos hänet kadotit sa, myöskin minä Kadotin hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät