United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun päivä paistaa, sekin loiston saa, Sen päälle halla nostaa huolen painon; Ma siihen kylvin lemmen siementä, Päiv' oli kirkas, maata kastoi muiskut, Vaan lyhyt syyspäiv' on, sen päätteenä On pakkanen, seurana tuulen tuiskut. Sun rientos, rinta, pilviin peitetään, Sun korsillasi muiskut jääksi muuttuu, Sun kirkkaat tuntees myrskyyn heitetään, Sä kuihdut pois, sinusta muistot puuttuu.
"Olet hurskas Herrassas, Viisas, kyllin voimakas, Sun käy päinsä ilman haittaa Joab'in jo tieltä laittaa." Asra. Joka päivä ihmeen kaunis Tytär Sulttaanin hän kulki Iltahetkin lähtehellä, Missä vilppaat vedet suihkuu. Joka päiv' on orja nuori Iltahetkin lähtehellä, Missä vilppaat vedet suihkuu; Yhä kalvaammaks hän karkaa.
Miksi viheltääpi Vilho, Miksi ilon itsestänsä Ottaa aina iltasella? Siks kun päiv' on päähän päästy, Päivä päästy, työt on tehty, Kulku viepi kullan luokse, Asunnolle armahansa. PAIMENTYTT
Päiv' alkaa, päivä päähän käy monesta jälkeä ei näy, mi meilt' on mennyt suotta. Ah, mulle jätti muistelon tää viides heinäkuun, siit' on seitsemäntoista vuotta; se Dunckerin vei kuolohon. Tääll' oli kansa tämän maan, viel' on se; suureks surussaan se kasvoi, kaikki kesti; se kantaa kuormat kohtalon, vait uhraa, uhmaa, kuolohon käy raudan-rauhaisesti; se kansa Suomen kansa on.
Oteltu päiv' on, uupunut mies Suomen niinkuin ryssä myös; ilolla lepoon kallistui ja luulet: loppui työs; mut parhainta kun untas noin näit onnen, kullan kukkuroin, »aseihin!» huutaa vartio, ja siin' on Kulnev jo.
Ja työnsä jo heitti ja juomaan meni tuonne hän metsän taa, kuss' sorjien kuusten alla hete puhtahin pulppuaa. Jo varjossa posket jäähtyy janon viileä lähde vie mut ties, kuin sattunut sinne myös naapurin Antti lie! Jo kaikk' oli heinät koossa ja niityllä laannut työ ja päiv' oli laskenut ammoin ja saapunut vilpas yö,
Kiitokset saa tuo altius rajaton, Min hehku Pohjan jäilläkään ei laannut, Kiitokset kallis verikin, jok' on Turvaksi vastaisuuden vuotaa saanut, Ett' aina sille toivon sanat soi: Viel uusi päivä kaikki muuttaa voi. Vänrikki Stoolin tarinat II: 1, 1870; parannett. 1889. Ihanainen päiv' oli päättynyt Lapualla, ja riemuiten Von Döbeln voittaja ratsasti nyt, Sotarintaans' silmäillen.
Sä tiedät kyllä: nuoruus, into, toivo On iät kaiket yhteen kuuluneet, Ja nuorten into, lämpö, toivo, rakkaus On edistyksen hyödyks toimineet. Siks ällös pilkkaa, ällös surkutellos, Ja armos säästä paikkaan parempaan, Innotta nuoruus, päiv' on auringotta, Vuos kevähättä, elon varjo vaan.
SIWARD. Tänne, prinssi! Hyvällä linna antaunut on. Tyrannin väki kahden puolin sotii, Ja uljaast' ottelevat jalot thanit. Jo päiv' on meidän puolellamme; vähän On enää tehtävätä. MALCOLM. Rinnallamme Vihollisia sotii. SIWARD. Linnaan tulkaa! MACBETH. Miks Rooman houkkaa matkisin nyt, miekkaan Omahan syösten? Niit' on, joille haavat Paremmin sopii. MACDUFF. Seis, seis, hornan koira!
Ne sanoi hänen matkalle lähteneen. Mut miksi lapsen laskivat he yksikseen, ma miks en hältä hyvästiä saanut? Ja äiti se huoneesta huoneesen käy, mut häntä, oi häntä ei missään näy, oi, minne emon lintunen lensi? Miks tuli mun äkkiä kylmä nyt? On niinkuin päiv' olis päättynyt. Häll' oli niin lämpimät kätöset. Oi, ethän sä impeni pettänyt, et. Oi, ethän sä jääksi mun muuttuvan sois?