Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Saapuupa syksy hyinen Ja kylmä kokonaan, Kukkainen lemmityinen Uinahtaa kuolemaan Niin kukkaiset mun syömeni, Ja niin mun orpo lempeni Myös hoipuu hautahan. Vaan kerta ajan tullen Ne virkoo jällehen, Haudalle suletulle Lennähtää leivonen; Se laulaa, hauta aukeaa Ja kukka nousee mullastaan, Ei kuihdu konsanaan. Kyyhkyislakka.
En ole nähnytkään poikaa sitte kuin siellä kävimme silloin oli hän aivan pieni vielä. Mitä siitä on aikaa kymmenen vuotta niin, hän on nyt noin kuusitoista-vuotias. Soo, soo, vain on Pekko nyt orpo! Poika raasu! Hm, niin sitä mennään yksi tänään, huomenna toinen » »Olenhan minä odottanut tätä», sanoi lukkari, »mutta katkeralta tuntui se nyt kumminkin.
Vaan siellä seisoi lasta kuus, Ne tulleet oli jostain kaukaa, Niill' enkelin ol' ihanuus, Ja vienous ja iloisuus, Ne oli kuusi orpo raukkaa. Iloisna lapset lauloivat. Olimme kaikki riemuissamme, Betlehemistä kertoivat: Jos pieni Jeesus, sanoivat, Ois meidän jouluvieraanamme!
Hän ei tunne sinua, ja jospa tuntisikin, niin sinä olet orpo raukka ja palveluksessa, siitä ei tule milloinkaan mitään. Hän ei tunne sinua eikä rupea sinusta tiedustelemaan. Illalla miesten palatessa, oli Avojalka ottanut jo huivin pois otsaltaan, posket ja ohimoiset olivat vielä leveästi sidottuina. Johannes ei näkynyt nyt huolivan hänestä sanoilla eikä katseellakaan.
Karistaen muutamia ecu'itä Martti ystävän kouraan, hän oli tälle sanonut: "Pidä huolta, ett'ei mitään puutu noilta orpo raukoilta; sijoita ne johonkin sukulaisten luo ja tule sitten minua tapaamaan." Fritz oli heti huutanut: "Minun kanssani, eikö niin? Sota ei ole vielä loppunut, minä tahdon tulla takaisin!" Ja Fridolin sanoi puristaen hänen kättänsä: "Hyvästi, veljeni, hyvästi!"
Sill' lohtua tarjona kyllin on, joka lempensä multahan peitti, se ei ole orpo, ei onneton, jonka ystävät yksin heitti; voi seestyä lientynyt onnen koi ja syttyä toivojen karsi ja lippunsa vieläkin nostaa voi, jos tuulessa katkesi varsi.
Olen siis orpo; molemmat ovat he siis jo menneet hämärää tietä ijäisyyden kaukaiseen kaupunkiin. Isä nukkui rauhallisesti ja sanoi toivovansa, että taistelu sai hyvän lopun. Kustaa, jouluk. 21 p. Olemme haudanneet appeni. Rauha hänenki, kärsineen, tomulle. Mikä on elämä? Onko se uni? Onko se mitä tavallisesti kuolemaksi sanotaan, heräjäminen uuteen, korkeampaan elämänmuotoon?
Vieras on emon sialla, Vaimo vieras, kun Venakko, Ei sano emon sanoja, Käy ei äitin askelilla, Virkkoi vierahan sanoja, Käypi armon askelilla. Pienuuesta orpo. Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni.
Sa tulet!... Valmis sua seuraamaan Ma olen nyt. En viivy enää... Oi! Suur' annos on! Sa tulet enkelien Seurassa! Ilmar orpo hymyhuulin Myös heidän joukossansa on... Hän avaa Kätensä mulle! Näky autuas! Ma tulen Ilmar!... Yksi hengähdys Viel' alla kirkkaan taivaan! Sitte tulen... LALLI. Sa kuolet Kerttu!... Kerttu!... KERTTU. Minua Et koskaan nähdä saa, et Ilmaria.
Kaikki mitä Lauri taisi, teki hän saadaksensa tietää, mistä poika oli, kuka hänen oli näin armottomasti jättänyt, mutta eipä siihen mitään selitystä saatu. Omituista oli monen mielestä, itsepä Laurinkin, että tämä orpo tuli tietämättömistä hänen mökkiinsä samaan aikaan, jolloin Rytilästä oli nuori patroni kadonnut.
Päivän Sana
Muut Etsivät