Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Noinpa huulten ruususista Puhkee tarukuvat nuo, Armaat sinisilmät niihin Tähtituikettansa luo. Käteni jo kietoo pieno Kultakutrein kierroksiin, Lukee sormet sulosuukoin, Hymyilee ja vait on niin. Huoneessa on kaikki hiljaa Ja niin hauskan viehkeää; Pöydät, penkit, on kuin mulle Tuttavat ois vanhat nää.
Näin nyt siis sinä tee: kun pois hiuskaunot akhaijit 459 lähtevät kerran laivoillaan sulo-syntymämaahan, niin revi muuri jo tuo, meren helmaan huuhtele tyyten, hiekan peittoon taas sinä hiertele rantama pitkä, ettei jälkeäkään jätä ankara muuri akhaijein." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Laskihe päivä, ja päätökseen työ ehti akhaijein.
Laara oli varustanut kynttilänpään ja sytytti sen palamaan. Sitten hän istuutui sänkynsä reunalle, päällään melkein punainen hame ja valkea nuttu, johon oli ommeltuna pitsiä kaulukseen ja hihansuihin. Jopa tämä matka meni vätykselleen, virkkoi Reittu vähän aikaa ajateltuaan. Mitä tuosta huolii, tapaahan tuommoisia, lohdutteli Laara. Mitenkä niin? kysyi Reittu. Noinpa rikkaita.
Noinpa hän itki, ja immet muut kera myös, näkösyynä sankarin surma, mut aatoksiss' oman kohtalon orpous. Mutta Akhilleun luo tuli, pyyteli vallat akhaijein, että hän eineen söis, vaan huoaten kielsihe urho: "Kumppanit kullat, mulle jos mieliks olla ken aikoo, ruokaa, juomaa virvokkeeks sydämelleni älkää vaatiko nauttimahan, kun haikea murhe on mulla. Varron laskuhun auringon, enk' uuvu ma silti."
Oi, Sapfo, kuolemattomat varmaan kai Ne urhon poveen laskivat vaiston tuon, Mi viehtäin luo taas eriin työntää Rinnoilta hempeiltä miehen mieltä. Iki-vastakohta noinpa se vallitsee, Ja pakko miestä tietöntä määrää päin Vie elon ulapoille taistoon, Impeä kaiho kun tuhkaks polttaa. Ol' kuningas maassa muinen, Ol' kirkkaus otsallaan. Sai puoliso uskotuinen Hänet intohon uljaimpaan.
Noinpa se hänkin istui ja muisteli mennyttä aikaa, muisteli kyynelsilmin myös eräst' ystävätänsä, joka oli läsnä ja poikanakin tasannut hänen kanssaan riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna.
Noinpa huusi Poseidon Ja sukelsi mereen taas; Ja raakaa merimiessukkeluutta Nauroivat aaltojen alla Amfitrite, törkeä purstonainen, Ja Nereon tyttäret tuhmat. Myrsky.
Virkki, ja jälkeen koht' ilon innoin riensi Athene. karkasi kimppuun, rintaan löi käsin jäntevin häntä; polvet herposivat, povi raukesi koht' Afroditen. Noinpa he kumpikin vaipuivat elonkasvaja-maahan.
Nuo hän akhaijein kaas päämiehiä, myös sotalaumaa sorteli, kuin väkipuuskillaan raju läntinen puskein pilvet riekalehiks, suvituulen nostamat, raastaa; vyöryen korkea käy meren kuohu, ja vaahtoa ilmaan viskoelee vihureillaan maat, meret kiitävä tuuli: noinpa nyt taajaan kaasi akhaijein urhoja Hektor.
Vastasi valtias näin Agamemnon airuen viestiin: "Siin', Idaios, itse nyt kuulet akhaijien mielen; noinpa he vastaavat, ja se on minun tahtoni myöskin. Vaan mitä virkoit kuolleist' en minä polttoa estä. Kaattujen ruumiit' eip' ole estäminen roviolta, vaan tulen kirvoittaa heti suominen mentyä hengen. Zeus sanan kuulkoon tään, jylykorkea puoliso Heren."
Päivän Sana
Muut Etsivät