Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
HECTOR. Sua syleilen, Sa kelpo vanha kronikka, jok' olet Käsikkäin kauan käynyt ajan kanssa. Ilolla halaan sua, arvon Nestor. NESTOR. Sodassa näin jos syleillä sua saisin, Kun nyt sua ystävänä syleilen! HECTOR. Niin, jospa niin! NESTOR. Tään valkoparran kautta, Ma huomenna sun kanssas ottelen! Niin, terve, terve tänne! Muistan ajan
Voi, mua kohtaan muutkin kai varusääret akhaijit kaunaa kantavat mielessään, ei yksin Akhilleus, laivain varjeluhun halu heiltä ja into on laannut." 51 Hällepä vastasi näin hepourho Gerenian Nestor: "Tuosta jo kaikest' on tosi tullut, ei sitä muuksi muuttaa voi edes Zeus jylypilvien-päällinen itse.
Nestor kertoo nuoruutensa urotöistä ja ehdottaa lopulta, että Akhilleus, jollei itse ryhdykään taisteluun, sallisi Patrokloksen viedä myrmidonit troialaisia vastaan ja antaisi hänen pukeutua Akhilleuksen omiin asevarjeisiin, jotta troialaiset uskoisivat hänet Akhilleukseksi ja pelästyisivät. Paluumatkallaan Patroklos kohtaa haavoittuneen Eurypyloksen ja jää häntä hoivaamaan.
Vihjein, silmäyksin hepourho Gerenian Nestor heitä, Odysseut' olletikin, parahansa nyt pyysi koittamahan lepytelläkseen jalon Peleun poian. Noin meren pauhukkaan he nyt astuivat vesiviertä, maan järisyttäjähän rukouksin turvaten hartain, jott' ois suopea suostumahan sydän ylväs Akhilleun.
Kymmenes kohtaus. Sama paikka. AGAMEMNON. Haa! Kuulkaa, mikä riemu? NESTOR. Rummut, vaiti!
Luo kävi, koskettain jalall' urhoa, jott' uni karkkois, hänt' ylös yllyttäin sanan tuiman tuiskasi Nestor: "Nouse jo Tydeun poika! Sa unt' yli yön yritätkö? Kas, liki laivoja leiriyneet kupehille on kummun iliolaiset, etkö sa nää? Väli kaita on aivan."
Uhkasi noin uros aimo ja maahan valtikan heitti kullanvälkkyvä-nastaisen, taas itse jo istui. Vimmaan jäi Agamemnon. Vaan jopa joutuen Nestor, sointuvasuu Pylos-maan puhetaituri, nous, sulokieli, jolt' yli huulten vuos sanat mettäkin mieluhisemmat.
Erityistä huomiota ansaitsevat Thiodolf Rein, joka on pannut alkuun varsinaisen filosofisen kirjallisuuden Suomen kielellä, Eemil Nestor Setälä, etevä suomen ja suomensukuisten kielten tutkija, sekä Aukusti Juhana Mela, joka teoksillaan suuresti on edistänyt eläin- ja kasviopillisen kirjallisuuden kehitystä.
Ensiks uinailulta Odysseun, Zeun älyverran, nosti nyt huudollaan hepourho Gerenian Nestor; äänipä tuo sydämeen heti tunkihe uinuvan urhon, uksestaan ulos astui hän sekä tieteli heiltä: "Ympäri leiriä, laivoja noin mitä käytte te yksin ambrosiaisess' yössä? Jo niin hätä ankara oisko?"
Vastasi, virkkoi näin monineuvo Odysseus hälle: "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Helppohan ois jumalain viel' uljaammat hevot antaa, niin jos mielisivät, ylimainen mahtipa heill' on.
Päivän Sana
Muut Etsivät