United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Pohjalammin Esterihän se olikin, joka hengähdyksissään saapui luoksemme. Tulkaa Leena kulta pian meille, puhua läähätti hän, vasikan meni nauris kulkkuun, emmekä me osaa palavitsalla sitä pois ottaa. Niin onhan teillä palavitsa, sanoi äitini hymyillen. On, on, isä teki sen jo eilen varoiksi, riemuitsi Esteri, ja jatkoi surumielin: mutta ei äiti saa sillä palaa pois.
"Se on waarallista", sanoi suntio totisena. "Minkä wuoksi ... mikä on waarallista?" "Sillä tawalla kellon pyyhkiminen ... se on waarallista." "En ymmärrä." "Hiuksia karwoja ... ymmärrätkö?" "Hiuksia, karwoja! Mistä ja mihin?" "Kellon laitaan turkin hihasta." "Oliko se sitten niin waarallista? "Wai oliko..?" Sittenhän kello heti halkeaisi kuin nauris." "Niinköhän?"
Silloin huomasin jalkojeni aina polviin saakka olevan valkoiset kuin paleltunut nauris. Aloin kiireesti hieroa niitä lumella ja tein sitä siksi, kunnes vihavoiminen lakkasi ja minun tuli lämmin ja väsyin. Sitten vedin taas sukkakulut ja kengät jalkaan sekä jatkoin edestakaisin kävelyäni. Mutta tuon tuostakin täytyi minun uudelleen paljastaa jalkani sekä hieroa niitä lumella.
Pulska tyttö, pyöreä kuin nauris, punanen kuin pihlajan marja ja leuka niin pehmoinen kuin voimurikka. Maljasi, poika, hän kuuluu karanneen jonkun sotamiehen kanssa. Eikö muuta mitään? kysyi Bertel hajamielisesti. Vieläkö sinulle pitäisi muuta olla, kun et välitä Isokyrön lihavimmasta likastakaan? Mutta on sitä vielä muutakin, noch etwas, niinkuin saksalainen sanoo.
Mutta ne eivät olleet enemmän vieraan kädessä olevan kauniisti koristetun pikarin kaltaisia kuin nauris oli persikan sukua. Tämä oli noita kuuluisia Tours'in pikareita, Martti Dominiquen tekemiä, taideniekan, joka saattoi kilpailla Parisinkin rinnalla. »Entäs sanokaahan kuka tuo mestari Pietari on», keskeytti hänet Durward, »joka antaa näin kalliita lahjoja tuntemattomille?»
Moni heistä tuskin tuntisikaan kalaa elävässä muodossaan, vielä vähemmin kuinka sitä pyydetään, minkälaisia aura, viikate ja harava, millä tavalla pellot ja metsät saadaan eloa kasvamaan, kasvaako nauris maassa vai puussa j.n.e.
Nehljudof istui, akka tuli hänen eteensä, nojasi poskensa oikeaan käteensä ja tuki vasemmalla oikean terävätä kyynäspäätä, ja rupesi puhumaan laulavalla äänellä: Kuinka oletkin vanhentunut, teidän ylhäisyytenne; kuin nauris olit ennen pyöreä, ja minkäs näköinen oletkaan nyt! Niin ain-ain, huolet kaikitenkin. Minä tulin kysymään, että muistatkohan sinä Katjusha Maslovaa? Katariinaako?
Ja kun taskukello oli lakannut käymästä, otettiin esille toinen, isompi taskukello, oikea 'nauris', joka sisälsi karvasta sekin. »Suvaitkaa maistaa!» »Terve!» »Ai, ai, kun teki hyvää!» »Se on parasta lääkettä sydämelle ja sapelle», sanoi ukko Witt. »No, naapuri, ryyppää nyt sinäkin!» jatkoi hän ja ojensi pullon Swartille. Swart oli epätietoinen.
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris; Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka; Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. Nätti likka liian nuori olen minä aina, Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä, Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.