Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ja Mestarini: »Merkkejä jos katsot tään otsalla, joit' Enkel' yksin piirtää, sa näät, hän että hyväin joukkoon kuuluu. Mut hän, ken yötä päivää kehrää, päässyt viel' ei tään miehen elonlangan mittaan, min kullekin suo Kloto värttinästään. Siks sielunsa, mi sisar sun on sielus ja mun, ei nousta ylös yksin voinut, kun nää ei maailmaa hän meidän tavoin.
Ja tiedä, että alla rivin sen, mi jakaa keskeltä rajaviivat kumpaisetkin, ei istu kukaan omast' ansiostaan, vaan toisen, vielä eräill' ehdoillakin; näät henget nää on vapautettu ennen kuin heillä oli vaalinvalta vapaa. Sen nähdä voit sa heidän kasvoistansa ja myöskin lapsi-äänistänsä heidän, jos heitä oikein kuuntelet ja katsot.
Uros hoippui luo, piripintanaan mitan Lotta se hälle suo, milt' ettei harjaksi saanut vaan pari kyyneltä mitta tuo. On kauan siitä, kun eukon näin, mut ei aika, hänt' unhoon vie, iloll' aina muistelen eeskinpäin, ja se hälle ei liikoja lie. Oli helmi ja oiva se eukko näät sodan tiellä, sen taata saa; vähän naurua sieti, mut kukkurapäät myös kiitosta, kunniaa.
Näät Auringossa, jok' on lämmittänyt, valaissut teitä, niin ne tasan ovat, ett' uupuu vertaukset kaikki siinä. Mut kuolevaisten viisaus ja tahto on eri-sulkahinen siiviltänsä, syyn vuoksi, jok' ei teille tuntematon. Siks kuolevaisna epäsuhdan tunnen tuon povessain ja nyt vain kiitän miellä hartaalla isän-tervehdyksestänne.
Sorjan Ateenan kaupungin sotikansapa mailta aimon Erekhteus-valtiahan, jota muinen Athene, Zeun tytär vaali hän näät oli ruokkivan maaemon poika vei rikasaartehiseen hänet temppelihinsä Ateenaan; nyt, kehän täyttävin vuosin, hänt' yhä sulhot Ateenan palvoo, uhriks suo härät, lampaat nuo sotatielle suorihe, johtajanaan Peteos-uron poika Menestheus, joll' urost' ollut maill' ei vertaa joukkojen johtoon, ei hepourhojen, ei myös kilvenkantaja-miesten; vain kera kilpasi, vuosiltaan hänet voittaen, Nestor.
Mut tahtokaan ei ole kaikkivoipa; näät nauru ynnä itku aina seuraa niin liki tunnetta, mi syy on niiden, ett' tahto voimaton on suoran luonteen. Hymyilin vain ma vilaukselta vähän; mut varjo vaikeni, mua katsoi silmiin, miss' aatos aina kirkkahinna näkyy. »Niin totta kuin työs suuren käyköön hyvin», hän virkkoi, »miks nyt juuri kasvoiltasi salama naurun mua kohden sinkos?»
Näät kummitus vaatii kunnioitusta ja uskoa, maailmankatsomusta, hän muuten ei kummitus olisikaan, kukaties mikä ois tai ehk'ei mikään!
Hän alkoi: »Tahdot, että uudistaisin sydämen toivottoman tuskan, jonka luo pelkkä aatos, ennen kuin sen lausun. Mut sanaini jos siemenestä itää häpeä petturille, jota jyrsin, sa miehen näät, mi kyynelöi ja haastaa. En tiedä, ken sa olet, kuinka tullut liet tänne, vaan kun sua kuulen, varmaan firenzeläiseksi sun arveleisin. Siis tiedä: olin kreivi Ugolino, tää taas Ruggieri arkkipiispa.
Kohta jo huomasikin hänen kiihtävän kumppanejansa miehinä ottelemaan, vasen kuss' oli taistelon ääri. Lausui astuen luo Menelaos vaaleva hälle: "Antilokhos Zeun-heimoinen, sana haikea tullos kuulemahan! Kunp' ei ois kuunaan niin toki käynyt! Kaiketi itse jo tunnet tuon sekä näät, miten turmaa nyt joku vyöryttää jumaloista akhaijeja vastaan.
Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan, Ukraina ja Puola ja Suomi ja Viro, tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan, yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro, me selvän nyt vaadimme raakuuden rajan, kuin lieneekin valtioviekkaus sen siro, näät Moskova pettää, on pettänyt ennen, ja pettävi tuhanten vuosien mennen! Siks ain yhä yksi on suurin ja tärkein: Isänmaa, isänmaa olet vapaa nyt kerran!
Päivän Sana
Muut Etsivät