Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Vain tuijottamaan virtaan jää, siks kunnes mieltäs lientää, ja kautta kyynelvihmeen nää, kuink' aallot pois vain rientää. Kuin unissas näät väreet veen ja sielus kuvan tuolla: pois unhotukseen tuskineen se valuu ajan vuolla. KRENAT
»Sit' osaa minusta», soi laulu, »joka maisissa kotkissa voi sietää päivän säteitä, katsele nyt tarkkaavasti. Valoista, jotka minut muodostavat, näät silmistäni sinkoovaiset ovat korkeimmat koko tässä asteikossa. Se, joka säihkyy silmäteränäni, ol' lauluniekka Pyhän Hengen, kantoi hän arkin kaupungista kaupunkihin.
näät meidät saa puun luokse tahto sama, mi ilohuutohon Eli sai Hänet, ken verellänsä vapautti meidät.» Ma vastasin: »Forese, vierähtänyt ei viittä vuotta siitä päiväst' ole, kun maisen elon parempaan sa vaihdoit. Jos ennen tuskan hyvän tuokiota, mi meidät Luojaan liittää, voima loppui sinulla syntiin enempään, kuink' olet sa tänne ylös tullut jo?
Täst' en oo vielä virkkanut, Siks kerron sen nyt sulle. Hän tänne tosin tullut on Omalla luvallansa, Mut hän on, raukka, puoleton, Siis olkoon olojansa. Ei hänestä, näät, kulloinkaan Oo mulle suurta haittaa; Ei moiti ruokaa milloinkaan, Vaan kaikki hälle maittaa. Ei haasta riitaa kanssani, Ei myöskään juorullansa Hän häiritse mun tointani Vaan pysyy alallansa.
Taaspa jo karkasi päin, hänet aikoin vaskisin keihäin surmata, vaan Afrodite pois hänet vei keveästi, kuin ikivallat voi, sakopilveen kätki ja kantoi kammiohon sulotuoksuiseen, katon korkean alle. Noudantaan Helenen meni itse ja löys ylähältä tornist', istui siellä hän näät seass' iliotarten.
Riehui kuin tuli tuima nyt ottelo; oispa jo luullut taivaalt' auringon tuhotuksi ja korkean kuunkin, moinen näät pimeyspä nyt varjosi kaikk' urot parhaat, kuss' oli kiistana kaattu Menoition aaluva heillä.
kun lausuin äsken näät: 'se hyvin höystää, ja taas: 'ei toinen siihen noussut tietoon'; mut täss' on tarpeen tehdä tarkka ero. Kaitselmus, joka hallitsee maailman syvällä neuvollaan, min pohjaan koskaan ei kantanut eik' kanna silmä luotu, sääs kaksi ruhtinasta seuralaisiks sen morsion, min ylkä huutain kovaa itsensä vihki hälle verin pyhin,
Ja melkein samat päivänlaskut, -nousut Buggeall' on ja kotikaupungillain, min hurme kuumiks sataman sai aallot. Nimeni Folco oli maassa tuossa, mi tunsi mun, ja niinkuin taivas tämä minuhun vaikutti, nyt siihen minä. Enempi lempinyt näät ei lie Dido Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi kuin tukka sopimattomaks sen näytti;
Näät luona huonoimman Romagnan sielun teist' erään kohtasin, mi hengessänsä jo kylpevi Kokyton vettä, vaikka maan päällä vielä ruumihinsa elää. Neljäsneljättä laulu »Vexilla Regis prodeunt Inferni päin meitä» virkkoi Mestari, »siks eespäin sa katso, etkö häntä nää jo ehkä.» Kuin sumun paksun painuessa taikka yön hämärtäissä yli maamme piirin on kaukaa katsottuna tuulimylly,
Kun voimat raat saa riehakoida ei muodostelmaa luoda voida; kun kansat raivoo valloillaan, ei onni pääse taimimaan. Voi maata, missä paloaineen näät kyliin kurjiin kertyneen, ja rahvas, ryöstäin linnat maineen, käy itse käsin oikeuteen! Kapina tarttuu kellon kieleen, sen kupu ulvoin ämyää! vihitty rauhaa soimaan mieleen nyt väkivaltaan yllyttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät