Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Näät aaltojen Herra Halk' aaltoin sen vei. Hän ruorissa istuu, Siks vaivu se ei! Ja kunnes Hän laivaa Vain ohjata saa, Se kunnolla kyntää Mert' aaltoavaa. Ja estää ei tyrskyt Voi rientoa sen: Kuin kotka se lentää Yl' lainehien! Jo soi'os, soi'os, veljeysvirsi, Kajahda, laulu siskouden! Pois sulata sä syönten kirsi Väliltä Suomen lapsien! Ja velje'yden liittohon Kokoa voimat nuorison!
Kaikki kukkaseensa pyrkii, Hedelmään ja kuolemaan: Vesi kukkii kastehelmen, Kukkii pilvet taivaasen; Hedelmä on sadevihma, Kuolema jääkukkaset. Kivi kukkii kuohuessaan Kuuman laavan, nostaessaan Suuret vuoret huippupäät. Nyt ne hedelminä näät. Mutta niiden otsapäillä Loistaa jäinen kuolema. Maakin kukkii keväimissään, Kesissään se hedelmöi.
Ja tee mun kieleni niin valtavaksi, kipinän että kunniastas antaa se voisi vastaisuuden ihmisille! Näät jotakin jos muistuu mieleheni, jos soi se hiukan säkehissä näissä, paremmin ymmärretään voittos suuruus. Niin tuima oli hohto säteen kirkkaan, ett' uskon, varmaan öisin häikäistynyt, jos kääntänyt ma siitä silmät oisin.
Virkki, ja altis tottelemaan oli käskyä airut, pois sopavälkkyjen riensi akhaijein muuria pitkin, sankarien tykö ehti ja virkkoi vitkaelutta: "Aiaat, päälliköt aimot, akhaijein päät sopavankkain, auttamahan Zeun-heimoisen Peteos-uron poika tuonne, Menestheus, hetkeks ees nyt pyytävi teitä; kumpaakin haluaisi, se näät paras oisi jo varmaan, sill' äkin uhkaamassa on siellä nyt turmio tuima.
Eik' ehdontahdon piiloillut hän multa, sen pakko aikaan sai; näät aatoksensa pään yli kulki kuolevaisen miehen. Ja koska tunne-palon kaari oli senverran jäähtynyt, ett' ihmiskyvyn mitalle lausehensa laskeutuivat, tään hätä ensiksi mä kuulin: »Ollos siunattu Sinä, Kolmess' Yksi, joka niin olit laupias mun siemenellein!»
valitsi kukin vuoteeksensa portaan; näät enempi kuin halun nousta mursi tään vuoren luonto meissä voiman siihen. Kuin vuohet märehtien hiljenevät, vaikk' oli äsken vilkkaat kallioillaan ja nopsat, ennen kuin ne kyllin söivät; varjossa vait, kun Päivä paahtaa, lepää ne kaitsemina paimenen, mi sauvaan nojauten täyttää tehtäväänsä siten;
Heillepä tuotteli nyt tuhokohtalon Tydeus kolkon: 396 kaikki hän surmasi, yhden vain soi kääntyä tieltään, Maionin päästi hän näät, kun neuvoi niin jumal-enteet. Noin teki Tydeus ain', Aitolian mies, nyt on poika huonomp' ottelemaan, vaan juttelemaan etevämpi."
Hän tekee meille, me mink' itsellemme; ken vartoo pyyntöä, kun näkee tarpeen, näät viekkahasti valmistuu jo kieltoon. Siis kutsuansa jaloin seuratkaamme! Nouskaamme nopsaan, ennen kuin yö lankee, tai estyy tiemme aamunkoittoon asti.» Noin puhui Oppaani; nyt askeleemme päin portahia yhdess' ohjasimme, ja heti ensi asteella kun olin,
"Ja enempää vaaraa ei voisi tulla sinulle haavoitetun leijonan härsyttämisestä, kuin mitä näät häijyt pilkantekosi Juhana Ramornysta voivat tuottaa sinulle!" tiuskasi ritari, kohoten vimmassaan, jota ei enää saanut hillityksi. "Sinä koira, toimita vaan virkaasi, ja muista, että jos käteni ei voikaan enää väkipuukkoon tarttua, minun käskyni kuitenkin voi saattaa liikkeelle sata kättä".
Meressä riimupaaden näät, Siell' istun rinnassa kaipuu. Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät, Pois aallot ne kuohuen haipuu. Moni viehkeä laps oli armahain, Moni kumppali mieleen muistuu, Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain, Pois kuohut ne aalloten suistuu. Meri säihkyy loisteess' auringon, Kuin ois se kultainen. Kun kuolen, tehkää, veikot, Mun hautani merehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät