Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi sikuulilaiset herkut hienot, ei sulo soitot ja lintuin laulut saa uneen viihtää. Vienoa unta ei jää vaille maamies halvassa majassaan, ei rantain varjostoissa, eikä Menoissa leyhkissä Tempe-laakson.
Maata jo huuhtoi purppura hurmehinen, kasatusten miehiä kaatui, urhoja Ilionin sekä aimojen myös apukansain ynnä akhaijeja, näät verinenp' oli heillekin taisto, vaikk' ei niin moni kaatunut, sill' yhä torjua muisti toinen toiseltaan tuhosurmaa miesmetelissä.
Ma myönnän, kirjamme jos lehdet kaikki luettais, löytyä vois vielä joku, miss' seisois: 'Olen sama kuin ennen. Mut ei Casalen, Acquaspartan ois se, näät sieltä saapuu moiset miehet säätyyn, ett' yks on tiukka liian, toinen höllä. Ma sielu olen Bagnoregiolaisen Bonaventuran, joka ajalliset unohti huolet tointen vuoksi ylhäin.
»Kohota pääs ja rohkaise nyt mieles, näät kaiken, mikä maasta kuolon saapuu, tääll' loistostamme täytyy tuleentua.» Tuon lohdunsanan liekki toinen saattoi; kohotin silloin silmät kukkuloille, jotk' äsken kuormallaan ne painoi alas. »Kun tahtonut on Keisarimme laupeus ett' ennen kuolemaas saat uskottunsa tavata pyhimmässä pylväistössä,
Huviksesko kulkenet Lepopäivän aikaan, Taikka muuten matkannet, Maata suurta katselet, Näät nuo vaarat, kankaat. Kestäväisnä, uljaana Vuor' kun vuorta kaartaa Ajan vanhentamana, Sammal paikoin peittona, Petäjiä kantaa. Hongat huojuu humisten, Talvein taisteluista Mennehiä kertoillen, Kuinka kauhun kangasten Kaatoi pohjan miesi.
Ah, satulinnaan jouduithan, lapsonen, kuitenkin, näät kiven kuolleen hehkuvan kaipuun valoin sinisin, näät salaluolien aartehet, tutkivan sielun syvyydet; kuulet sodan ja rauhan soiton, kuin sävelkuiskeet maailman loiton.
Näät hänen kääntyissään kävi kilven reunahan jalka, peisten torjujan tuon, joka suojeli jalkoja myöten; siihen kommeltuin selin kaatui mies; kumakasti kalskahtain ohimoill' uron kaatuvan soi kypär' ontto.
He piispankesteissä paistia syö nyt, lasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt, hän maljansa täyttää ja katsehen niin salavihkaisen ystävä saa, Heurlin. Papinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa, ja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa puol'kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät niin pastorein kuin apupappien päät.
ja virkkoi: »Koskee kipeämmin minuun, mun että näät nyt tässä kurjuudessa, kuin ero toisest' elämästä äsken. Evätä en voi vastausta sulta. Siis kuule: oon näin alas syösty, ollen pyhien astioiden kirkkovaras. Ja toista väärin tuosta syytettihin. Mut ettei näky tää ois sulle ilo, jos joskus paikan pimeydestä pääset,
»Sun paras ottaa onkin suunta toinen», hän vastas, nähdessään mun kyynelöivän, »jos päästä aiot erämaasta tästä. Näät juuri peto tuo, min vuoksi huudat, ei laske ketään tielle oikealle, vaan estää jokaista, sikskuin hän sortuu. Sen luonto on niin pahansuopa, häijy, ett'ei sen täyty himo herja koskaan, vaan syötyään se kaht' on nälkäisempi.
Päivän Sana
Muut Etsivät