Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Vaan jos näät mun lemmikin', Luoppa hälle suloisin Sätees, siihen piirtäen, Että aikaa vartoilen. Kuoleva. Yö pitkä on nyt loppumaisillaan: Ah! eikö koi jo nosta ruskojaan, Ja järven jäät jo välky kirkkaammin? Jo enkö kuullut teeren soivankin? Kun aamu-aurink' kohta leimuaa Ja räystähiltä hangen sulattaa, Ja nään tän piskotellen nokkuvan Editse aukinaisen akkunan,
Totuuden täyden siitä sain, kun kuulin sanoja vainaan kummastellen; Päivä näät varmaan viisikymment' astemittaa mun huomaamattani ol' edistynyt, kun tultiin paikkaan, missä sielut meille huus yhteen ääneen: »Tuosta kulkee tienne!» Isomman täyttää usein aidan aukon vain hangollinen orjantappuroita maamiehen tarhassa, kun viini tummuu,
Tuoll' oli valjakon luona ja vaunujen ruhtinas aimo haavaa vilvoittain, jok' ol' iskemä Pandaron nuolen. Näät hiki vaivasi häntä ja kilven ympyriäisen kannike laaja; se tuskaa toi sekä herpasi kättä. Hihnaa hellittäin veritahmaa pyyhki hän tummaa. Saapuja taivahinenp' iespuuhun tarttuen virkkoi: "Poikkesi taatostaan ylen paljon Tydeun poika.
Ja niinkuin ensi sätehestä säde taas toinen lähtee, ylös läikähtäen, pilgrimin lailla kotiin palaavaisen; niin hänen asenteestaan, jonka silmä sieluuni heitti, syntyi omanikin: enempi kuin on tapa katsoin Päivään. Näät paljon siell' on mahdollista, jota ei mahda mainen voima, vuoksi paikan tuon tehdyn juuri ihmisheimollemme.
Lausui noin, mut vait oli muut, ihan ääneti istui, peljästyin, täynn' uhkaa näät väkevästi hän haastoi. Vihdoin virkkoi noin toki päilyväsilmä Athene: "Korkein valtiahist', isä kaikkien, Zeus Kronossynty! Voimasi voittamaton hyvin meille on tietty ja tuttu; danaolaisia meidän on vain kovin urhoja surku, joitten on kuoltava siis kovan onnen kukkurapääksi.
palaava toisin äänin, toisin hapsin oon silloin, otan laulun laaker-lehvän ma luona kasteheni pyhän paikan. Siell' astuin Uskoon näät, mi kuolevaisen lähentää Jumalaan ja jonka vuoksi niin Pietari mua kiersi kolme kertaa. Vastaamme liikkui valo toinen kehän tuon saman, josta ensimmäinen saapui Kristuksen jättämistä sijaisista.
Näät siellä Saaronin viherjät niitut Siintävän kaukana; korkeat palmut Kidronin rannalla Ja Hermonin himmeät vuoret Näät hohtavan taivaan all. Mutta nyt vaikenee juhlainen soitto, Alttarin ääressä seisovat vieraat; Saarnaaja lausuvi Getsemanen synkeäst yöstä Ja Sionin kaupungist.
palaava toisin äänin, toisin hapsin oon silloin, otan laulun laaker-lehvän ma luona kasteheni pyhän paikan. Siell' astuin Uskoon näät, mi kuolevaisen lähentää Jumalaan ja jonka vuoksi niin Pietari mua kiersi kolme kertaa. Vastaamme liikkui valo toinen kehän tuon saman, josta ensimmäinen saapui Kristuksen jättämistä sijaisista.
Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto niin monen vuoksi, jotka lentelivät väliä kukan ynnä Ylhäisimmän. Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen, tuoll' ettei estäjää voi olla mitään. Turvassa tämän auvon valtakunnan, min täyttää kansa vanha ynnä uusi, päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen.
Sitä kuulevi pedot ja metsän puut ja aika ja aamurusko. Mut yksi on herra herrallakin, jota pääse et palvelemasta. Näät siinä, miss' alkavi velvollisuus, siin alkavi elämä vasta. Ja sen on meri ja sen on maa ja sen on metsän valta ja vaikka sa kylästä väistytkin, et väisty sen voiman alta.
Päivän Sana
Muut Etsivät